SLIDER

Autio juna-asema ja yksi suomalainen perhe


Lentokoneen päästyä paksun pilviverhon ohi horisontti täyttyi vehreästä vuoristomaisemasta. Laskeuduimme Montenegroon, tuohon Etelä-Pohjanmaan kokoiseen Balkanin helmeen. Maassa asuu vain 650 tuhatta ihmistä ja se on itsenäistynyt Serbiasta vasta 2006. 

Suomalaista matkailijaa helpottaa suunnattomasti se, että maksuvälineenä käytetään euroja vaikkei maa vielä kuulukkaan EU:hun. Muuta tietoa minulla ei vielä Montenegrosta ole, mutta ehkä olen viisaampi tämän matkan jälkeen.

Podgorican lentokentältä hyppäsimme taksin kyytiin, joka vei meidät lähimmälle Golubovcin juna-asemalle. Taksikuskit yrittivät ehdottaa meille pääkaupungissa sijaitsevaa asemaa, mutta itsepäisesti halusimme lähimmälle asemalle, joka on noin 2 km päässä lentokentältä. Sinne pääsisi myös bussilla, mutta laiskuus voitti tällä kertaa.

Juna-asema oli keskellä ei mitään ja odottelimme junaa tunnin verran tyhjillään olevalla asemalla ihmetellen pysähtynyttä aikaa, joka teki rakennuksesta erityisen kauniin. 









Ennen matkaa olin ajatellut, että junamatkasta tulisi yksi reissun kohokohta. Pettymys oli suuri, sillä sadepisaroiden täyttämät ikkunalasit eivät antaneet meidän nauttia maisemista. Matka Golubovcista Bariin kesti vain 40 minuuttia eikä maisemat olleet niin vuoristoiset, kuin olin romanttisissa mielikuvissani ajatellut. Junaliput maksoivat kahdelta lapselta ja kahdelta aikuiselta yhteensä 7€ ja edullinen hinta lämmitti mieltä maisemia enemmän. 




Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Matka maailman ympäri 80 vuodessa • Theme by Maira G.