SLIDER

Kööpenhamina- vegaanin ja sekaanin ruokataivas

En osannut aavistaa, että Kööpenhaminasta löytyy niin paljon herkullista ruokaa myös vegaanille. Huolellisen taustatyön jälkeen on lähes mahdotonta pettyä yhdessäkään ravintolassa tai katuruokalassa.

Aamiainen 

Yksi elämäni parhaista brunsseista tarjoiltiin minulle köynnöskasvien alla zenmäisessä Simple Raw-ravintolassa, joka sijaitsee yhdellä kaupungin suloisimmista aukioista. Aterian jälkeen tuntee itsensä todella hyvinvoivaksi ja seesteiseksi. Kukapa ei sellaista oloa haluaisi ruoan jälkeen!






Aamiaista voi hakea myös lähileipomosta, jonka hyllyt notkuvat vegaanisista (myös tavallisista) herkullisen näköisistä leipomuksista. Valinnan vaikeus on massiivinen ja päätökset on tehtävä nopeasti intuitiolla ettei jono takana kasva liian pitkäksi. Loistava valinta sunnuntaiaamuksi, kun mikään muu paikka ei ole vielä auki ja kun leipomosta saa kahvin ja orgaanista mehuakin matkaan. Eväiden kanssa voi sitten mennä joen rantaan nauttimaan maisemista (tai hotellihuoneeseen lämmittelemään, jos on helmikuussa liikenteessä).



Torvehallerne-kauppahallin puurobaarin baarijakkaroilla nautittu luomukaurapuuro saa hyvälle mielelle. Grød ja sen puurot ovat hitti ja ymmärrän kyllä miksi puurot ovat niin suosittuja. Täytteeksi voi valita vaihtuvalta listalta esimerksi karamellikastiketta, kookoslastuja, omenahilloa, rouskuvia manteleita tai mantelivoita ja itse puuro on pehmeitä ja täyteläisintä jota olen koskaan maistanut.




Lounas

Lounaalle kannattaa suunnistaa Paperisaareen, joka vaikuttaa oleva Köpiksen katuruoan mekka. Valikoima on kattava ja nälkäinen matkalainen joutuu taas valinnanvaikeuden eteen. On Etelä-Korealaista BBQ mausteista ruokaa, Amerikkalaista friteerattua kanaa,  sushia, juustokakkua, falafelia, smörrebrödejä, kalaa, riisipaperirullia, pizzaa... Huh! Listaa voisi jatkaa loputtomiin.











Yksi kokeilemisen arvoinen lounaspaikka on persoonallisesti sisustettu Von Fresssen, jossa voi hyvän ruoan parissa hämmentyä tauluista ja vessataiteesta, joista kaikista en kehtaa edes laittaa kuvaa tänne.





Illallinen

Harvasta kaupungista löytyy yli kymmentä Michelin tähden ravintolaa, mutta Kööpenhaminassa niitä tuntuu olevan jokaisen kulman takana. Viimeisimmän tiedon mukaan jopa 16 kpl! Yksi matkan kohokohta oli päästä illastamaan Michelin ravintolassa ja nähdä kuinka intohimolla ruokaa voidaan valmistaa viimeisintä yksityiskohtaa myöden. Ei muuta kuin kauluspaita päälle ja tukka kiharalle. Relæ, täältä tullaan!



Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi ja ohjataan ravintolan takana olevaan vaatehuoneeseen, jonne voimme jättää takkimme. Saamme eteemme lämpimät pyyhkeet kauniisti viikattuna siistiytymistä varten ja tarjoilija avaa pöytään piilotetun ruokailuvälinelaatikon. Ilmassa on odotusta ja jännitystä.


Voimme seurata kuinka keittiön puolella häärii noin 13 työntekijää. On kalankoristelijaa, liemenkeittäjää ja lihamiestä sekä itse pääkokki Jonathan Tam. "Yes, Chef!" kaikuu ilmoille tasaisin väliajoin, kun henkilökunta vastaa yhteen ääneen pomon kysymyksiin tai kehotuksiin.



Puolentoista tunnin aikana nautimme kolme eri alkupalaa, pääruoan sekä jälkiruoan. Eteeni kannetaan ensin maukkaita ja rapeita lehtikaalilastuja sekä porkkanoita ja lientä. Mies saa lohta ja lientä. Lisäksi nautimme sienipastaa ja mantelikermaa.



Pääruoaksi tarjoillaan kuivattua ja paistettua punajuurta sekä lihavaihtoehtona possun olkapäätä. Aterian kruunaa sorbetti, jonka päällä on yksittäisiä jäädytettyjä sitrushedelmän hedelmälihoja. Ravintolassa taitaa olla jopa yksi kokki, jonka tehtävä on päivästä toiseen nyppiä hedelmälihoja. Varmasti todella työlästä. Kaikki annokset ovat yksinkertaisia, teknisiä ja riisuttuja, mutta niissä on kuitenkin paljon makua. 

Relæ on valittu kestävän kehityksen edelläkävijäksi jo parina vuotena ja he mm. valmistavat ruoat lähellä tuotetuista luomu raaka-aineista ja kierrättävät huolellisesti. Heidän tavoitteensa on myös tehdä laadukasta ruokaa järkevään hintaan, jolloin tällaisella tavallisellakin ihmisellä on mahdollisuus kokemukseen.





Seuraavana iltana suuntasimme Vesterbrohon ja tunnustan ilomielin, että Bodil varasti sydämeni. Vain vuoden vanha pieni ravintola tarjosi minulle monta kulhollista mielihyvää ja kokemuksen, jonka uskon jokaisen voivan saada vain kerran. 

Hetki kun ruoka koskettaa on taianomainen. Annos on niin kaunis, ettei siihen haluaisi koskea ja kun viimein uskaltaudut koskettamaan ruokaa haarukalla maistat makuja, joita et tunnista ja jotka hämmentävät. Jos on oikein tunteellisella päällä ja kiitollinen kaikesta kokemastaan saattaa jopa liikutuksen kyynel tirahtaa silmäkulmasta.






Ilta on hyvä päättää hyggeilevien tanskalaisten ympäröiminä, kävellä takaisin hotellille kevyin askelin ja ajatella, että ehkä ensi talvena en vaivu kaamosmasennukseen vaan hyggeilen kaiket päivät.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Matka maailman ympäri 80 vuodessa • Theme by Maira G.