SLIDER

Mitä meille sitten käy, jos emme saa enää matkustaa?

Tänään vietetään maailman matkailupäivää ja me suomalaiset kuulumme siihen alle 10 prosentin etuoikeutettujen joukkoon maailman väestöstä, joilla on mahdollisuus matkustella. Turismi on lähtemistä ja tulemista. Se liikuttaa ihmisiä yli kulttuuristen ja valtiollisten rajojen ja opettaa käyttäjälleen uusia tapoja ja perinteitä ja rakentaa maailmankuvaa ja luo pohjaa suvaitsevaisuudelle.  


Yleensä, kun puhutaan matkailusta, puhutaan tänä päivänä myös sen tuomista ongelmista. Niihin sen enempää menemättä toivoisin vain, että jokainen matkailija ottaa selvää matkakohteesta ja pyrkii kohti vastuullisempaa matkailua. Matkailusta on nimittäin myös paljon hyötyä, vaikka parinkymmenen vuoden aikana tehty vastuullisuuskasvatus ei näytä tuottavat mittavia tuloksia.

Matkailualasta on tullut valtava työllistäjä ympäri maapallon ja arvioiden mukaan yli 8% koko maailman työvoimasta työskenteleekin matkailun parissa tavalla tai toisella. Matkailuala on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina, noin 4-5 % kasvua per vuosi, ja Maailman Matkailujärjestö UNWTO:n mukaan vuonna 2016 tehtiin 1.235 miljardia ulkomaan matkaa. Arvio vuodelle 2030 on jo 1.8 miljardia matkaa.

Istuskelin tuossa yhtenä päivänä kirjastossa ja selailin matkailuaiheista kirjallisuutta ja jäin pohtimaan matkailun kehitystä. Jo 500-100 vuotta eKr. matkusteltiin katsomaan antiikin nähtävyyksiä ja 1700-luvulla oli muotia ylhäisten nuorukaisten keskuudessa tehdä Grand Tour -kiertomatka Euroopassa oppien uusista kulttuureista. Massamatkailun kausi katsotaan alkaneen jo 1840-luvulta, jolloin brittiläinen matkailualan uranuurtaja Thomas Cook järjesti ensimmäisen pakettimatkan. Suomessa massaturismi alkoi 50-60-luvuilla ja Mallorca ja Kanariansaaret nousivat suureen suosioon. Me taidamme elää nyt niin sanottua elämysmatkailun aikakautta, jolloin kaipaamme matkoiltamme yksilöllisyyttä ja tarpeidemme huomioimista. 


Kun ihminen on saanut valloitettua jo melkein jokaisen kolkan maapallosta ja supertravelleri on jo nähnyt kaiken, siirrymmekö avaruusmatkailuun? Tavalliset kohteet eivät enää tunnu missään ja niska limassa ansaituille lomarahoille halutaan enemmän vastinetta. Enää ei riitä ranta, ravintola ja all inclusive -ranneke. Miltä näyttää matkailuala kahdenkymmenen vuoden kuluttua?


En ole matkailualan ammattilainen tai journalisti vaan tavallinen turisti, joka on pahasti addiktoitunut matkailuun. Kiireisessä yhteiskunnassa emme tavallaan omista enää omaa aikaamme, koska olemme myyneet sitä työnantajalle. Joudumme ostamaan itsellemme lisää aikaa, jotta pääsemme irrottautumaan arjestamme. Myymme omaisuutemme lentolippujen tähden. Meidän perheessä ei ole enää sohvaa, koska siitä saaduilla rahoilla saimme ostettua itsemme Thaimaaseen ensi talvena. Missä menee raja? Milloin matkustuksesta tulee pakkomielle? Miksi osa meistä haluaa niin pakon omaisesti maailmalle? Pakenemmeko jotain sen lisäksi, että olemme talviaikaan ilmastopakolaisia? Onko elämässämme aukko, jota yritämme paikkailla matkustamalla? Miten meidän sitten käy, jos jostain syystä matkustamista rajoitetaan radikaalisti?  Mitä jos lentäminen ja matkustelu kielletään esimerkiksi maailmansodan tai muun poikkeutilan takia?!! Ovatko valtiot varanneet silloin rahoja vanhustyön ohella myös matkailijoiden riippuvuuden hoitoon, jos maailma joskus sulkeutuukin meiltä. 

Minulla on paljon kysymyksiä, muttei vastauksia. Onneksi parin viikon päästä pääsen Intiaan.

3 kommenttia

  1. Ajatuksia herättävä teksti! Erittäin vaikea tilanne ois kyllä. Matkailu on erittäin tärkeää mun mielenterveydelle. Jos en pystyis matkustamaan, saattaisin esimerkiksi ahmia ruokaa ja herkkuja,ja lihoa kymmeniä kiloja, koska joutuisin hakemaan mielihyvää muualta. Masennusriskini kasvaisi huomattavasti.

    Mulla on kavereita, joilla saattas ilmetä itsetuhoisuuttakin tossa tilanteessa.
    Lisäksi matkailuriippuvuudesta puhutaan liian vähän, selkeää hoito-ohjelmaa ei ole, koska matkakuumetta tai - riippuvuutta ei meillä luokitella sairaudeksi.

    Joskus tuntuu, että pitäisi, mut mihin raja vedetään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun masennusriski kasvaisi myös huomattavasti! Matkailu addiktoi kaiketi siinä missä sokeri ja huumausaineetkin. Mielihyvää pitää saada aina uudelleen :)

      Poista

© Matka maailman ympäri 80 vuodessa • Theme by Maira G.