SLIDER

Täsmävinkit Kiovaan ja kuumottava loman loppuhuipennus

Olimme Ukrainassa häämatkalla heinäkuussa ja olen pyöritellyt Kiovasta kertovaa tekstiä hyppysissäni siitä asti. Kaupungin paketoiminen yhteen artikkeliin on tuntunut vaikealta. Kiovasta kun voisi kirjoittaa erillisen jutun metromatkan päässä olevista Hidroparkin uimarannoista, herkullisesta ja edullisesta ruoasta, näyttävistä kirkoista ja luostareista, tärykalvoja koettelevista metromatkoista (niistä kirjoitinkin erillisen jutun), 102 metriä korkeasta Äiti synnyinmaa -patsaasta ja sitä ympäröivästä suuresta isänmaallisuuden museosta. 

Heinäkuussa saimme nauttia Kiovassa yli kolmenkymmenen asteen helteistä samaan aikaan, kun Suomessa lukemat laskivat kymmenen asteen tuntumaan. Kuumana kesäpäivänä oli mukava päästä Hidroparkin rannoille vilvoittelemaan. Keskustasta voi hypätä metron kuljetettavaksi (Jos olet herkkäkorvainen, muista korvatulpat!) ja jäädä sillan toisella puolella pois Hidropark-asemalla. Hiekkarantoja on useampia ja jos nälkä yllättää, niin tarjolla on myös syötävää ja juotavaa. Jos haluaa viettää enemmän aikaa rannalla kannattaa majoittua jokilaivassa, Bakkara Art hotellissa, joka on parkkeerattu kätevästi lähelle metroasemaa.




Ukrainassa ruoka on ilahduttavan edullista ja on mukava hemmotella itseään ravintoloissa. Aamupalaksi voi valita herkullisen uppomuna -annoksen Mafiassa tai pistäytyä piirakoihin erikoistuneessa Nikolayssa. Tarjolla on suolaisia ja makeita piirakoita, sekä tietenkin kuumia aamuun sopivia juomia.




Lounasta ja illallista voi nauttia paikallisten suosimassa Varenichnaya "Katysha" -ravintolassa ja tehdä samalla aikamatkan menneisiin vuosikymmeniin.  Listalla on esimerkiksi perinteisiä perunalla ja sienillä täytettyjä pierogi- piiraita, pinaattimuhennosta, keittoja, juustolla täytettyä hatsaburi-leipää, Kiovan kanaa, kirsikka struudeleita ja kotitekoisia mehuja. Tästä tuli meidän yksi suosikkipaikoista kaupungissa.

Jos haluaa leikkiä Sherlock Holmesia voi suunnata askeleensa kohti Maidanin aukiota ja etsiä sen alle kätketty salainen ravintola.  

Hod Dogin ystävien kannattaa suunnata Bistro Bistroon. Pieni kellarissa sijaitseva ravintola tarjoaa nälkäiselle maittavia ja runsaita annoksia.

Kaupungissa on hyvin tarjontaa kasvisruokailijalle ja vegaanille voisin suositella esimerksi Green 13 -ravintolaa, jossa kukkaro keveni vain viiden euron verran tilattuamme kaksi hampurilaista ja juomat. Monessa kuppilassa oli tarjolla myös smoothieita ja tuorepuristettuja mehuja.

Kaksi ihmistä ruokailee tai kahvittelee Kiovassa n. 5-10 eurolla per ruokailu, jos ruokajuomaksi riittää vesi tai mehu. Puolentoista litran vesi maksaa kaupassa noin 30 senttiä, cappuccino noin euron ja jogurtista ja vedestä tehty ayran pullo noin 60 senttiä. Kartanlukijani kehitti ayraniin pakkomielteen Turkissa muutama vuosi sitten ja tarttuipa pullo mukaan Kiovassakin aina kauppareissulla. Kolme litraa tuota raikastavaa ja nesteyttävää juomaa muutaman päivän reissulla on kunnioitettava suoritus.



Pecherskin luostarialueella voi kivuta Lavra -kellotorniin katsomaan Kiovaa lintuperspektiivistä. Myös itse Uspenski Sobor -kirkko on kaunis sisältä. Alueella pääsimme myös käymään Mykola Syadristyn mikrominiatyyrinäyttelyssä. Siellä voi ihmetellä muun muassa nuppineulan pään kokoista shakkilautaa ja läpinäkyväksi käsiteltyä ontoksi porattua hiusta, jonka sisällä on punainen ruusu. Luit oikein. Mysteeriksi jäi miten nämä mikrominiatyyrit on valmistettu 60- ja 70 -luvulla.






Kauniin vaalean sinisessä Pyhän Mikaelin luostarissa on harras tunnelma, mutta erityisesti mieleen jää Pyhän Sofian katedraali 1000-luvulta. Pietarinkirkko Roomassakin on 500 vuotta uudempi, kuin tämä Unescon maailmanperintökohde. Tuntuu surrealistiselta kävellä niin vanhan rakennuksen sisällä ja ihailla sen kattofreskoja ja taidokasta arkkitehtuuria. Hienoa että tällaisia kohteita on säilynyt sotien jaloista jälkipolville.



Rannan tuntumassa voi istahtaa Äiti synnyinmaan -patsaan hameen helmoihin nauttimaan eväitä ja katsomaan maisemia. Alueella on sotahistoriallinen museo, sotilaskalustoa sekä sotilaille, partisaanien taisteluille ja sodan ja keskitysleirien siviiliuhreille omistettuja muistomerkkejä.







Oma suosikkialueemme Kiovassa on ehdottamasti Zoloti Vorota metroaseman ympäristö kauniiden vanhojen talojen ja rauhallisen tunnelman takia. Kaupungissa on paljon puistoja, joihin voi vetäytyä rentoutumaan ja nauttimaan vaikkapa erikoiskahvista, jota myydään melkein joka risteyksessä pienistä kojuista.


Maidanin alueella on eniten turisteja, kauppoja ja hälinää. Aukiolla liikkuu valitettavasti myös kaupustelijoita, joiden käsivarsilla istuu lintuja ja pieniä apinoita kahlittuna jalastaan kiinni. Maksua vastaan voit kuvauttaa itsesi tai silittää eläimiä. Tällaista eläinten oikeuksia polkevaa toimintaa ei pidä tukea.


Mukavan kaupunkiloman päätteeksi muista tarkistaa minne lentokentälle matkaseurueesi tulee suunnistaa. Boryspilin vai Kiova-Zuljanyn kansainväliselle lentokentälle? Löysimme itsemme aamulla varhain jälkimmäiseltä kentältä noin 40 kilometrin päästä oikeasta Boryspilin kentästä. Liekö viikon jatkuneen helteen syytä, mutta varasimme viimeisen yön majoituksen edellisenä päivänä väärän lentokentän läheltä.

Lentokenttähotelli näytti ulkoapäin yhtä harmaalta ja hylätyltä, kuin alue jonne se oli rakennettu. Sisääntuloaula oli surrealistisen iso ja lattiaa peitti kuninkaallisin ornamenttikuvioin kirjailtu punakeltainen kokolattiamatto. Seinän vierustoille oli ripoteltu kultaisia ja punaisia barokkikalusteita. Aula hukkui plyyssiin ja samettiin. Vain osa tilasta oli valaistu ja pimeät seinän vierukset näyttivät uhkaavilta. Kaiuttimesta soi hiljaisella äänellä Twin Peaks henkinen musiikki. Nielaisin.




 Virkailija, joka istui pienen barokkipöytänsä takana huoneen nurkassa vaihtoi huoneemme toiseen rikkinäisen ilmastoinnin takia. Saimme uuden huoneen avaimen ja lähdimme huojentuneina etsimään illallista.

Kun palasimme hotelliin kävelimme pitkin kokkolattiamatoin vuorattuja pitkiä autioita käytäviä ja  etsimme huonettamme, joka tuntui hukkuneen sokkeloihin. Kun viimein avasimme oven, jossa oli sama numero kuin avainkortissa, hämmennyimme. Huone oli koskematon. Missä meidän matkalaukut olivat? Virkailija barokkipöytänsä takana oli koodannut avaimemme väärin.


Hotelli alkoi tuntua iltaa kohden pelottavalta. Käytäviltä alkoi kuulua outoa naksahtelua ja tuntui, ettei monen sadan huoneen hotellissa yöpynyt muita meidän lisäksi. Aulan musiikkikin toi mieleen lähinnä kauhuelokuvan. Hohdon kohtaukset hiipivät hiljalleen mieleeni, samalla kun yritin kaivautua syvemmälle peiton alle turvaan. Toivoin, että aamu valkenisi pian.

Aamulla kävelimme lentokentälle. Siinä vaiheessa, kun astuimme pieneen terminaaliin, jonka ilmoitustauluilla luki vain Ukrainalaisten kaupunkien nimiä, tajusimme, että nyt taitaa hääparille käydä hassusti. Liukas liikkeisen taksikuskin ja jonossa etuilun ansiosta ennätimme kuitenkin paluulennolle.

2 kommenttia

  1. Huh, olipas täpärällä paluumatka!

    Kiitos Kiova-jutusta, tätä pitää lukea vielä pari kertaa ajatuksella. Sain kyllä hyviä vinkkejä omaa ensi viikon reissua varten! Jännittää jo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sait ideoita omalle reissullesi. Jos sulla on enemmän aikaa, niin kannattaa käydä myös Odessassa. Hyvää matkaa!

      Poista

© Matka maailman ympäri 80 vuodessa • Theme by Maira G.