Uusimmat kirjoitukset


Unelmahommia etsimässä



 
Miten teen itselleni työn siitä mistä pidän?

Pohdin asiaa, kun istuin kesäviikonloppuna alushoususillani pihalla helleaallon läkähdyttämänä. Pyörittelin uusia perunoita isossa muovikulhossa ja vettä läikkyi välillä paljaille jaloilleni. Siinä valmistellessa perheelle lounasta mietin samalla, että näin minä haluaisin elää. Kiireettömästi ja vaatimattomasti ja ehkä vähän syrjässä, ettei ole naapureita näkemässä, jos on jäänyt housut laittamatta. Samalla tehden työkseni niitä asioita joista pidän. 

Kartanlukijani on viehtynyt pieniin mereltä tuoksuviin kyliin, varsinkin länsirannikon pitäjiin, joissa suomenruotsalaisuus tuntuu antavan pienen lisämausteen ja idyllin puutalokortteleihin. Hän voisi siirtää osoitteensa melkein minne vain, sillä miespuolisille lastentarhanopettajille on kysyntää. Paikkakunnan koosta riippumatta.
Kypros

Etelä-Kyproksen parhaat nähtävyydet

Kasasin sinulle pienen matkaoppaan, jossa on Etelä-Kyproksen parhaat nähtävyydet. Vuoristoa ja patikkapolkuja, kaupunkeja, ravintoloita ja antiikin aikaisia raunioita.

En toki uskalla väittää tätä kaiken kattavaksi Lonely Planetin julkaisuksi, mutta tässä on minun suosikkini. Vietin Kyproksella kolme viikkoa Erasmusvaihdossa videoita kuvaten ja noiden viikkojen aikana sain aika hyvän käsityksen saaren tarjonnasta. Paljon jäi silti vielä näkemättä, kuten Varoshan aavekaupunki.


Limassol, Kypros

Unelmaduuni Kyproksella



Olen laskeutunut muutamassa viikossa sulavasti kyproslaiseen arkeen, omaksunut löyhän työaikakäsitteen, joka minulle on harjoittelijana suotu ja oppinut tuntemaan Limassolin ja talomme asukkaiden rytmin. Muodostanut omia reittejäni ruokakauppaan ja muutaman kulman taakse torille.



Jos kukaan ei ole jättänyt pation ovia yöksi auki ja asunto on lämmin, taivuttelen kankeaa kehoani kuuden aikaan aamulla työkuntoon, käyn aamukävelyllä Limassolin tyhjillä kaduilla ja syön aamiaista patiolla tukka sotkussa ja silmät vielä yön jäljiltä turvonneina. Nautin yksinäisistä aamuistani, kun muut vielä tuhisevat sängyissään ja aurinko jo hieman lämmittää.








Joinain aamuina työnteolle antautuminen tuntuu tahmealta.  Mutta silloin voi hyvällä omalla tunnolla pestä pyykkiä, lukea, kirjoittaa ja käydä kaupassa. Ei se ole niin vakavaa, että aloittaa videon editoinnin 10.30. Istuu tietokoneella pari tuntia ja sitten pitää parin tunnin lounastauon. Työpäivää voi venyttää helposti iltaan asti. Tosin kahdeksan kieppeillä neljä ranskalaista kämppistä aloittavat illallisen valmistuksen ja sitten keittiössä puhutaan suurieleisesti rakkaudenkielellä. Yleensä lopetan työnteon viimeistään silloin. Edes vastamelukuulokkeet eivät pysty ihmeisiin.





Voisin muuttaa tänne oliivipuiden alle. Minulla olisi oma patio.
Kävisin joka päivä ostamassa torilta mansikoita, istuisin patiolla työskentelemässä ja siemailisin murukahvia ja ehkä ottaisin palan baklavaa. Kypros menisi varmasti kylkiini. Se yrittää sinne kovasti nytkin, kolmen viikon vierailun aikana.

EU:n kansalaisena Kyprokselle töihin tulon pitäisi sujua sulavasti, jos vain löytää itselleen mieluisan paikan työskennellä. Tarjolla näyttäisi olevan töitä ainakin ravintoloissa ja vaatekaupoissa. Tapahtumia täällä ei kuulemma oikein osata järjestää kunnolla, joten niiden asioiden parissa riittäisi varmasti työnsarkaa. Ilmasto on mielyttävä suurimman osan vuotta, kesällä lämpötila saattaa nousta tosin 40 asteeseen. Valitsisin silti ennemmin ajoittaisen tukalan kuuman kelin, kuin Suomen ankean ja pimeän kylmän kauden. Tiedäthän, se aika ennen kuin oikea talvi alkaa.

Ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä, mutta kyllä paikallisilla on myös tempperamettia. Olen seuraillut sivusta tulisieluista pomoani, joka puhuu välillä kovaäänisesti kädet ilmaa viuhtoen. Yleensä kyproslaisten kasvoilla on kuitenkin hymy.

Minusta tuntuu, että välimeren ilmasto pyöristää ihmisen terävät kulmat.






Kerran viikossa lähdemme pienellä porukalla katsomaan nähtävyyksiä. Käymme vuoristossa pikkuruisissa kylissä ja maistelemme viinejä, kipuamme kivelle, jonka juurella Aphrodite on tarujen mukaan syntynyt kuohuvista aalloista, vierailemme Kourionissa - muinaisessa rauniokaupungissa ja kävelemme Paphosin sataman rantabulevardilla. Saan nauttia nähtävyyksistä ja samalla katson kaikkea kameran linssin läpi ja taltioin kohteet videolle. Videoiden avulla työnantajani kertoo asiakkailleen minkälaisia retkiä he voivat tarjota.

Tämä on varsinainen unelmaduuni! Harmi, että tätä onnea kestää vain kolme viikkoa ja sitten palaan takaisin Suomeen opiskelemaan.

Tämän unelmaduunin Kyproksella mahdollistaa Erasmus-vaihto ja EU:n rahoitus, jonka stipendin turvin saan täällä työskennellä. Stipendin arvosta osa menee yritykselle, jossa työskentelen. He huolehtivat harjoittelujakson sisällöstä sekä majoituksesta vanhan kaupungin ytimessä. Pieni siivu stipendistä menee lentolippuihin ja loput jäävät ruokarahaksi.

Oikeastaan sillä rahalla olen myös matkustanut maan sisällä, ostanut yhdet housut, käynyt joogatunnilla, syönyt kilon baklavaa ja yöpynyt neljän tähden hotellissa.
Plátres, Kypros

Sinä pitäisit Pano Platresista

On perjantai ja bussiasema kuhisee rauhattomia Limassolin nuoria ja verkkaisesti käveleviä vanhuksia. Ojennan kuskille 1,50 € ja huikkaan iloisesti ja hieman kysyvä ilme kasvoillani ”Pano Platres?”. Kuski nyökkää, sulkee oven perästäni ja kaasuttaa kohti Troodos vuoristoa, jonka rinteillä on viiniviljelyksiä ja monia idyllisä pieniä kyliä, jotka vielä heräilevät kesäsesonkiin. 


Kylä on niin mahdottoman pieni, että sen läpi kävelee hetkessä. Yhden kahvilan edustalle on aseteltu muovituoleja ja myyjä tervehtii minua ystävällisesti. Kadut ovat mutkaisia ja talot suloisia. Pari autoa ajaa vastaan, mutta muuten en juuri näe ihmisiä. Asetun taloksi Forest Park hotelliin, joka on toiminut jo vuodesta 1936 ja on näin ollen Kyproksen vanhimpia hotelleja. Otan nokoset viileässä huoneessani ja lähden sitten iltapäiväkävelylle, jotta saan käynnistettyä koneistoni uudelleen.


Millomeri –vesiputous näyttäisi olevan karttasovelluksen mukaan aivan kylän kupeessa lyhyen metsäpolun päässä. Reitti kulkee aluksi vehreän laakson pohjalla seuraillen kiireesti virtaavaa puroa. Hyväkulkuinen polku mutkittelee, nousee ja laskee. Välillä kävelen puiden latvojen yläpuolella ja silmä kostuu kauniista maisemasta. Kun vihdoin saavun vesiputoukselle, kello on jo seitsemän illalla. Olen kävellyt melkein tunnin ja pohkeita pakottaa ja nälkäkin on kova. En pysty rentoutumaan ja ihastelemaan maisemaa, koska ajattelen vain, että miten pääsen metsästä pois. En millään jaksa kävellä takaisin ja aurinkokin saattaa laskea pian. Hädissäni pyydän venäläiseltä perheeltä kyydin takaisin kylään. He lupautuvat auttamaan vaikka heidän suuntansa on toinen.

Sinä olisit tiennyt paremmin. Arvioinut reitin pituuden, lukenut korkeuskäyriä ja katsonut kelloa ja tarkistanut milloin aurinko laskee.



Illallisella vilkaisen tyhjää tuolia edessäni ja koskemattomia aterimia ja sitten omaa lautastani, joka pullistelee välimerellisiä makuja. Sanovat, että tämä ruokavalio on terveellinen. Pah, Kypros menee ainakin minun kylkiini. En vain voi vastustaa pasteijoita, salaatteja, viininlehtikääryleitä ja jälkiruokabuffetin baklavaa. 

Sinä pitäisit näistä ruoista. 


Makaan peiton alla ja kuuntelen aamu-unisena metsästä kuuluvaa linnun viserrystä ja samalla katselen parisängyn toista puolta. Sitä puolta, jossa puhtaanvalkoiset liinavaatteet on vielä tiukasti käännettynä patjan alle ja tyynyt on vielä kauniisti aseteltu nojaamaan sängynpäätyyn. Ikävän tunne hieman kouraisee rinta-alassa. 

Sinä pitäisit tuosta isosta vehreästä puusta, joka on aivan parvekkeen edessä ja metsän rauhoittavista äänistä.


Aamiaisen jälkeen kävelen verkkaisesti Kaledonia-vesiputouksen juurelle. Pysähtelen kuvaamaan, kuuntelemaan ja katselemaan. Vastaantulijat tervehtivät toisiaan, ihastuneita katseita vaihdetaan. Kolmen tunnin kuluttua palaan takaisin, pohkeet taas täristen kaikesta kiipeämisestä ja laskeutumisesta. 







Pääsen valloittamaan myös Kyproksen korkeimman kohdan, Olympos-vuoren, joka kohoaa 1952 metriin. Maisemat ovat huikeat, mutta samalla oloni on hieman kiusaantunut. Harkitsen jo, etten enää hymyile ja ole ystävällinen vieraille. Näillä ominaisuuksilla sain itselleni kyydin vuorelle, mutta toisen vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden taakse kätkeytyikin muita toiveita. 

Minun suukkoni on kuitenkin varattu vain sinulle. 


Matkalla bussipysäkille pysähtelen aina mahdollisuuden tullen katselemaan vuoristomaisemaa, joka pilkistelee puiden ja talojen takaa. Haluan tallettaa itseeni tämän tunteen, kun kaikki ajatukset katoaa ja pään sisällä on hiljaista ja tyyntä.

Joskus vielä tulemme tänne yhdessä.
  
Suomi

Kesän jännittävin museokierros - Linnoja ja vankiloita

Tämä perhe on selvästi loman tarpeessa! 

Museokortti etsii seikkailijoita kiertämään Suomen museoita ja me olemme ehdottaman valmiita seikkailuun ja siksipä räätälöin upean roadtripin halki Suomen, jossa kierretään erilaisia linnoja ja vankiloita.

Tämä matkaehdotus on myös Sinua varten, jos haluat ajella Suomen suvessa, nähdä järviä, kauniita kaupunkeja, jännittäviä linnoja ja nukkua "linnassa". Jos museokorttilaiset valitsevat minun suuren linnaseikkailun ja tekevät minusta ja perheestäni kesän museokorttiseikkailijan lupaan jakaa Instagramissa ja blogissa mielenkiintoista tarinoita, jotta linnaseikkailuun pääsee mukaan myös kotisohvalta käsin. Ja tietenkin yritän onkia oppailta salaisia paljastuksia ja muita tärppejä.

Kuva Jenniina Nummela

Päivä 1

On lähdettävä liikkeelle ennen kuin paahtava kesäaurinko kuumentaa matkalaisten auton ja tunteet. Pakkaan autoon Kartanlukijani, 12- ja 16- vuotiaat tyttäremme, sipsejä ja nelipaikkaisen USB laturin, jotta takapenkki saa puhelimiin virtaa ja videoiden tulva pysyy katkeamattomana. Päivä taittuu jo iltapäivän puolelle, kun saavumme Helsinkiin. Hakaniemen kauppahallin kautta hyppäämme runsaiden eväiden kanssa Suomenlinnaan vievän lautan kyytiin. Aikataulut ja hinnat voit tarkistaa täältä (linkki).


Meri-ilman raikastamina nautimme päiväpiknikin merellisissä maisemissa. 

Vatsat täynnä jaksamme osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jolla kuljetaan historiallisilla paikoilla Susisaaren ja Kustaanmiekan alueella ja kuullaan linnoituksen monivaiheisesta historiasta. Kävelykierroksien aikataulut löydät Suomenlinnan sivuilta (linkki).

Näin alkaa viiden päivän jännittävä kesäseikkailu, jonka teemana on Suomen monet linnat. Olen asunut lapsuuteni Helsingissä, mutta Suomenlinna on jäänyt vieraammaksi. Odotan siis innolla, että kuulen enemmän linnoituksen historiasta. Odotan pääseväni hämyisiin tunneleihin ja näkeväni vilauksen linnanneidosta.

Auringosta ja historiasta voipuneita siirrymme Suomenlinnasta toiseen linnaan, jossa aiomme yöpyä seikkailumme ensimmäisen yön. Hotel Katajanokka on entinen vankila, joka lopetti toimintansa 2002. Mittavien kunnostustöiden jälkeen korkeatasoinen hotelli avasi ovensa 2007 (linkki). Pitkästä ja värikkäästä historiasta muistuttaa edelleen Museoviraston suojelema keskikäytävä, ulkoseinät ja linnan muuri.


PÄIVÄN KUSTANNUKSET
350km = 30 €
Lautta Suomen linnaan alk. 2,20 € suunta/hlö
Suomenlinna-museo 8/5/4/0 (aik, opis/eläk, 7-17 vuot, alle 7 v.)  
Museokortilla 0 €
Opastettu kävelykierros 11 € aikuiset, 4 € lapset
Majoitus 740 €
Muonitus 150 €
Päivä 2

Hotel Katajanokan ravintola Linnankellari tarjoilee runsaan aamiaisen. Vankilatunnelmaan pääsee, kun juo kahvinsa peltimukista. Kahvia onkin hyvä juoda reilusti, sillä tiedossa on kaksi upeaa linnaa ja hieman ajokilometrejä. Ensin ajamme kohti Raaseporin linnan raunioita.

Odotan kuulevani opastetulla kierroksella jännittäviä tarinoita ainakin aarrelaivan haaksirikosta ja muutaman sokerisen rakkaustarinan. 

Yleisöopastuksia järjestetään 29.6 - 4.8.2019 ja koska me olemme tutustumassa raunioihin jo kesäkuun alussa, turvaudumme ryhmille tarkoitettuun oppaaseen. Mitä luksusta! Opas vain meitä varten. Lisää Raaseporin linnan raunioista voit lukea täältä (linkki).

Kuva Pixabay

Kerkeämme vielä hyvin Turkuun ja tutustumaan Turun linnaan. Tämä onkin ainoa museoseikkailun linnoista, joissa olen vieraillut aiemmin pikaisesti. Odotan tältä linnalta erityisen paljon, sillä sen juuret ovat peräti 1280-luvulla ja sen kiviseinien suojissa on asustanut kuninkaallisia ja myöhemmin myös konnia, kun linna toimi vankilana. Turun linnan aukioloajat ja muun informaation voit käydä lukemassa täältä (linkki).

Illallinen nautitaan tietenkin Kakolanruusussa, joka on perustettu vanhan vankilan tiloihin rauhalliselle Kakolanmäelle. 

Ravintolan ruokalistaa ei kannata vilkaista nälkäisenä! Jos kuitenkin haluat ottaa riskin, niin lista löytyy täältä (linkki). Päivä päätetään siis peltimukeja kilistellessä ja voipuneina siirrymme majoitukseemme Hostel Linnasmäkeen (linkki).

PÄIVÄN KUSTANNUKSET
90km + 130km = 20 €
Sisäänpääsy Raaseporin linnaan:
Aikuiset 7€
Lapset (7-15v) 3€
Lapset alle 7v 0 €
 Museokortilla 0 €
Henkilökohtainen opastus 80 €/1h

Sisäänpääsy Turun linnaan:
Aikuiset 12 €
Lapset (7–15-vuotiaat) 5 €
Lapset (alle 7-vuotiaat) vapaa pääsy
Perhelippu (2 aikuista ja 2–4 lasta) 29 €
Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet 6 €
Museokortilla 0 €
Opastus Turun linnassa 3 €/hlö
Majoitus 172 €
Muonitus 200 €

Päivä 3

Tästä tulee matkamme yksi jännittävimmistä päivistä. Ajamme Hämeenlinnaan ja menemme tietenkin vierailemaan Hämeenlinnaan ja kurkistamaan keskiaikaan ja 700-vuotiaan linnan historiaan. Lisää infoa linnasta voit lukea täältä (linkki).

Päivän toinen kohde on Suomen vanha lääninvankila, joka aukeaa yleisölle museona ja odotamme kaikki kovasti vierailua Vankilassa (Avataan 2.5.2019). Vanhoissa selleissä ja käytävillä voi yrittää kuvitella, miltä arki linnassa tuntuu.

Illalla painamme väsyneinä päämme Sokos Hotel Vaakunan puhtaan valkoisiin lakanoihin.


Kuva Pixabay

PÄIVÄN KUSTANNUKSET
150km = 15 €
Sisäänpääsy Hämeen linnaan:
Aikuiset 10 €
Alennuslippu 8 €
(opiskelijat, eläkeläiset, yli 65-v, työttömät, varusmiehet, siviilipalvelusmiehet ja yli 10 hlö ryhmät)
Lapset (7-17 v.) 5 €
Perhelippu (2 aikuista ja enintään 4 lasta) 22 €
Museokortilla 0 €
Opastus sisältyy sisäänpääsyyn
Sisäänpääsy Vankilaan:
Tietoja ei vielä saatavilla
Museokortilla 0 €
Majoitus 339€
Muonitus 150 €

Päivä 4

Yhtäkkiä Suomen kaupunkien nimet alkavat kuulostaa korvaan kovin juhlavilta, kun ajamme Hämeenlinnasta Savonlinnaan, jossa Olavinlinna jo odottelee meitä. Aukioloajat ym. infon voit käydä lukemassa täältä (linkki). Vietämme monta tuntia upeassa Olavinlinnassa tutustuen entisten aikojen elämään ja illan hämärissä ajamme Punkaharjulle, sillä haluan majoittua Saimi Hoyerin Hotel Punkaharjussa ja missäs muualla, kuin Keisarinnan huvilassa.

Kuva Museot.fi

PÄIVÄN KUSTANNUKSET
310km + 36km = 30 €
Sisäänpääsy Olavinlinnaan:
Aikuiset 10 €
Alennuslippu (opiskelijat, eläkeläiset ja yli 10 hlön ryhmät) 8 €
Lapset (7-17 v.) 5 €
Perhelippu (2 aikuista + 1-4 lasta) 22 €
 Opastus sisältyy sisäänpääsyyn
Majoitus 260 €
Muonitus 150 €

Päivä 5

Olemme nähneet muutaman päivän aikana kuusi upeaa museokohdetta ja nähneet Suomen kaunista suvea. On aika ajaa takaisin kohti Pohjanmaata, mutta paluumatkalla pysähdymme Jyväskylässä. Koska olemme tutustuneet viime päivät kamarineitojen ja linnan herrojen elämään haluamme kurkistaa myös tavallisten käsityöläisten arkeen 1800-luvun lopulla. Tähän tarjoutuu mahdollisuus Toivolan vanhalla pihalla sijaitsevissa Keski-Suomen museon käsityöläismuseossa, Kuparisepän talossa ja Puusepän talossa (linkki). Näin varmistan, että perheelläni on kattava läpileikkaus entisten aikojen elämästä.

PÄIVÄN KUSTANNUKSET
450km = 40 €
Sisäänpääsy museoihin 0 €
Muonitus 150 €


Jos sinäkin haluat osallistua kilpailuun, jossa Museokortti etsii seikkailijoita, suunnittele oma museokortti-kierroksesi ja laita hakemus vetämään viimeistään 6.5.2019. Lisätietoa kilpailusta löydät museot.fi sivustolta (linkki).

Jos sinulla ei ole vielä omaa museokorttia, sen saa muuten tilattua kätevästi TÄÄLTÄ.

Tämähän ei sitten ollut maksettu mainos tai yhteistyöpostaus vaan ainoastaan yritykseni voittaa perheelleni edellä kuvailtu kesäseikkailu Suomen suvessa.

Sain tänään sähköpostia Kyprokselta

Sain tänään sähköpostia Kyprokselta.

"Ota kameran lisäksi uimapuku mukaan, sillä täällä alkaa olla jo aika lämmintä."


Lähden 10 päivän kuluttua kolmeksi viikoksi Limassoliin Kyprokselle työharjoitteluun ja nyt jo hieman harmittaa, että oma aikatauluni ei anna myöden pidempään oleiluun tuolla haloum-juuston ja Afroditen saarella. Tosin en välitä haloumista. 


Yritys, jossa tulen työskentelemään, järjestää kansainvälisiä koulutuksia ja ulkomaanvaihtoja ja kaikille heidän asiakkailleen tarjotaan erilaisia retkiä ympäri saarta. Alustava ajatus on, että minä hyppään retkiseurueiden mukaan ja teen videoita, joissa ihmiset hymyilevät, turkoosi meri kimmeltää, saaren historiasta näkyy palasia ja yrityksen arvot ja toiminta tulevat tutuksi. Kuulostaa super hyvältä diililtä! Saan kuvata ja samalla pääsen tutustumaan myös monipuolisesti Kyprokseen.


Minulla on vain yksi toive.

Päästä käymään suljetun Varoshan kaupungin liepeillä. Famagustan alue, jolla Varoshan kaupunki sijaitsee, oli vielä 70-luvulla Euroopan ja Kyproksen suosituimpia lomakohteita, kunnes Turkki miehitti Pohjois-Kyproksen vuonna 1974. Tuolloin Varoshan kaupunki eristettiin ja suljettiin ja se on edelleen tyhjillään. Katsotaan toteutuuko toiveeni.



Kolme ensimmäistä kuvaa Pixabay

Luetuimmat

@laaksolaan