Uusimmat kirjoitukset


Berliini, Saksa

Berliinin parhaat ravintolat

Tiedätkö mikä on yksi upeimmista jutuista, kun matkustaa? Se, että vapautuu hetkeksi ruoan laitosta, joka liian usein arjessa tuntuu ankealta ja samoihin kaavoihin kangistuneelta. Voin paljastaa, että tunnen valtavaa tyydytystä jo pelkästä laadukkaasta hotelliaamiaisesta ja voit kuvitella miltä tuntui muutaman päivän matka Berliinissä, joka on täynnä upeita ravintoloita.

Kaupunkilomien päätavoiteeni on syödä vatsa pinkeäksi, pyöräillä ja kävellä pitkin uusia katuja jalat kipeiksi, pusutella puiston kulmilla ja luoda viipyileviä katseita auringon laskiessa. Tämä kaikki on mahdollista, kun piipahtaa kahdestaan mielitiettynsä kanssa kaupunkilomalla.

Mutta missä sitä vyötäröä sitten saa parhaiten kasvatettua, kun on valinnut matkakohteeksi Berliinin?
Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta

En edes koskaan halunnut Lontooseen



Jos etsit vinkkejä Lontoon uusista ravintoloista ja parhaista nähtävyyksistä tai pitääkö se Oyster card nyt sitten hankkia päästäkseen liikkumaan julkisilla, niin luet väärää kirjoitusta

Unelmahommia etsimässä



 
Miten teen itselleni työn siitä mistä pidän?

Pohdin asiaa, kun istuin kesäviikonloppuna alushoususillani pihalla helleaallon läkähdyttämänä. Pyörittelin uusia perunoita isossa muovikulhossa ja vettä läikkyi välillä paljaille jaloilleni. Siinä valmistellessa perheelle lounasta mietin samalla, että näin minä haluaisin elää. Kiireettömästi ja vaatimattomasti ja ehkä vähän syrjässä, ettei ole naapureita näkemässä, jos on jäänyt housut laittamatta. Samalla tehden työkseni niitä asioita joista pidän. 

Kartanlukijani on viehtynyt pieniin mereltä tuoksuviin kyliin, varsinkin länsirannikon pitäjiin, joissa suomenruotsalaisuus tuntuu antavan pienen lisämausteen ja idyllin puutalokortteleihin. Hän voisi siirtää osoitteensa melkein minne vain, sillä miespuolisille lastentarhanopettajille on kysyntää. Paikkakunnan koosta riippumatta.
Kypros

Etelä-Kyproksen parhaat nähtävyydet

Kasasin sinulle pienen matkaoppaan, jossa on Etelä-Kyproksen parhaat nähtävyydet. Vuoristoa ja patikkapolkuja, kaupunkeja, ravintoloita ja antiikin aikaisia raunioita.

En toki uskalla väittää tätä kaiken kattavaksi Lonely Planetin julkaisuksi, mutta tässä on minun suosikkini. Vietin Kyproksella kolme viikkoa Erasmusvaihdossa videoita kuvaten ja noiden viikkojen aikana sain aika hyvän käsityksen saaren tarjonnasta. Paljon jäi silti vielä näkemättä, kuten Varoshan aavekaupunki.


Limassol, Kypros

Unelmaduuni Kyproksella



Olen laskeutunut muutamassa viikossa sulavasti kyproslaiseen arkeen, omaksunut löyhän työaikakäsitteen, joka minulle on harjoittelijana suotu ja oppinut tuntemaan Limassolin ja talomme asukkaiden rytmin. Muodostanut omia reittejäni ruokakauppaan ja muutaman kulman taakse torille.



Jos kukaan ei ole jättänyt pation ovia yöksi auki ja asunto on lämmin, taivuttelen kankeaa kehoani kuuden aikaan aamulla työkuntoon, käyn aamukävelyllä Limassolin tyhjillä kaduilla ja syön aamiaista patiolla tukka sotkussa ja silmät vielä yön jäljiltä turvonneina. Nautin yksinäisistä aamuistani, kun muut vielä tuhisevat sängyissään ja aurinko jo hieman lämmittää.








Joinain aamuina työnteolle antautuminen tuntuu tahmealta.  Mutta silloin voi hyvällä omalla tunnolla pestä pyykkiä, lukea, kirjoittaa ja käydä kaupassa. Ei se ole niin vakavaa, että aloittaa videon editoinnin 10.30. Istuu tietokoneella pari tuntia ja sitten pitää parin tunnin lounastauon. Työpäivää voi venyttää helposti iltaan asti. Tosin kahdeksan kieppeillä neljä ranskalaista kämppistä aloittavat illallisen valmistuksen ja sitten keittiössä puhutaan suurieleisesti rakkaudenkielellä. Yleensä lopetan työnteon viimeistään silloin. Edes vastamelukuulokkeet eivät pysty ihmeisiin.





Voisin muuttaa tänne oliivipuiden alle. Minulla olisi oma patio.
Kävisin joka päivä ostamassa torilta mansikoita, istuisin patiolla työskentelemässä ja siemailisin murukahvia ja ehkä ottaisin palan baklavaa. Kypros menisi varmasti kylkiini. Se yrittää sinne kovasti nytkin, kolmen viikon vierailun aikana.

EU:n kansalaisena Kyprokselle töihin tulon pitäisi sujua sulavasti, jos vain löytää itselleen mieluisan paikan työskennellä. Tarjolla näyttäisi olevan töitä ainakin ravintoloissa ja vaatekaupoissa. Tapahtumia täällä ei kuulemma oikein osata järjestää kunnolla, joten niiden asioiden parissa riittäisi varmasti työnsarkaa. Ilmasto on mielyttävä suurimman osan vuotta, kesällä lämpötila saattaa nousta tosin 40 asteeseen. Valitsisin silti ennemmin ajoittaisen tukalan kuuman kelin, kuin Suomen ankean ja pimeän kylmän kauden. Tiedäthän, se aika ennen kuin oikea talvi alkaa.

Ihmiset ovat todella avuliaita ja ystävällisiä, mutta kyllä paikallisilla on myös tempperamettia. Olen seuraillut sivusta tulisieluista pomoani, joka puhuu välillä kovaäänisesti kädet ilmaa viuhtoen. Yleensä kyproslaisten kasvoilla on kuitenkin hymy.

Minusta tuntuu, että välimeren ilmasto pyöristää ihmisen terävät kulmat.






Kerran viikossa lähdemme pienellä porukalla katsomaan nähtävyyksiä. Käymme vuoristossa pikkuruisissa kylissä ja maistelemme viinejä, kipuamme kivelle, jonka juurella Aphrodite on tarujen mukaan syntynyt kuohuvista aalloista, vierailemme Kourionissa - muinaisessa rauniokaupungissa ja kävelemme Paphosin sataman rantabulevardilla. Saan nauttia nähtävyyksistä ja samalla katson kaikkea kameran linssin läpi ja taltioin kohteet videolle. Videoiden avulla työnantajani kertoo asiakkailleen minkälaisia retkiä he voivat tarjota.

Tämä on varsinainen unelmaduuni! Harmi, että tätä onnea kestää vain kolme viikkoa ja sitten palaan takaisin Suomeen opiskelemaan.

Tämän unelmaduunin Kyproksella mahdollistaa Erasmus-vaihto ja EU:n rahoitus, jonka stipendin turvin saan täällä työskennellä. Stipendin arvosta osa menee yritykselle, jossa työskentelen. He huolehtivat harjoittelujakson sisällöstä sekä majoituksesta vanhan kaupungin ytimessä. Pieni siivu stipendistä menee lentolippuihin ja loput jäävät ruokarahaksi.

Oikeastaan sillä rahalla olen myös matkustanut maan sisällä, ostanut yhdet housut, käynyt joogatunnilla, syönyt kilon baklavaa ja yöpynyt neljän tähden hotellissa.
Plátres, Kypros

Sinä pitäisit Pano Platresista

On perjantai ja bussiasema kuhisee rauhattomia Limassolin nuoria ja verkkaisesti käveleviä vanhuksia. Ojennan kuskille 1,50 € ja huikkaan iloisesti ja hieman kysyvä ilme kasvoillani ”Pano Platres?”. Kuski nyökkää, sulkee oven perästäni ja kaasuttaa kohti Troodos vuoristoa, jonka rinteillä on viiniviljelyksiä ja monia idyllisä pieniä kyliä, jotka vielä heräilevät kesäsesonkiin. 


Kylä on niin mahdottoman pieni, että sen läpi kävelee hetkessä. Yhden kahvilan edustalle on aseteltu muovituoleja ja myyjä tervehtii minua ystävällisesti. Kadut ovat mutkaisia ja talot suloisia. Pari autoa ajaa vastaan, mutta muuten en juuri näe ihmisiä. Asetun taloksi Forest Park hotelliin, joka on toiminut jo vuodesta 1936 ja on näin ollen Kyproksen vanhimpia hotelleja. Otan nokoset viileässä huoneessani ja lähden sitten iltapäiväkävelylle, jotta saan käynnistettyä koneistoni uudelleen.


Millomeri –vesiputous näyttäisi olevan karttasovelluksen mukaan aivan kylän kupeessa lyhyen metsäpolun päässä. Reitti kulkee aluksi vehreän laakson pohjalla seuraillen kiireesti virtaavaa puroa. Hyväkulkuinen polku mutkittelee, nousee ja laskee. Välillä kävelen puiden latvojen yläpuolella ja silmä kostuu kauniista maisemasta. Kun vihdoin saavun vesiputoukselle, kello on jo seitsemän illalla. Olen kävellyt melkein tunnin ja pohkeita pakottaa ja nälkäkin on kova. En pysty rentoutumaan ja ihastelemaan maisemaa, koska ajattelen vain, että miten pääsen metsästä pois. En millään jaksa kävellä takaisin ja aurinkokin saattaa laskea pian. Hädissäni pyydän venäläiseltä perheeltä kyydin takaisin kylään. He lupautuvat auttamaan vaikka heidän suuntansa on toinen.

Sinä olisit tiennyt paremmin. Arvioinut reitin pituuden, lukenut korkeuskäyriä ja katsonut kelloa ja tarkistanut milloin aurinko laskee.



Illallisella vilkaisen tyhjää tuolia edessäni ja koskemattomia aterimia ja sitten omaa lautastani, joka pullistelee välimerellisiä makuja. Sanovat, että tämä ruokavalio on terveellinen. Pah, Kypros menee ainakin minun kylkiini. En vain voi vastustaa pasteijoita, salaatteja, viininlehtikääryleitä ja jälkiruokabuffetin baklavaa. 

Sinä pitäisit näistä ruoista. 


Makaan peiton alla ja kuuntelen aamu-unisena metsästä kuuluvaa linnun viserrystä ja samalla katselen parisängyn toista puolta. Sitä puolta, jossa puhtaanvalkoiset liinavaatteet on vielä tiukasti käännettynä patjan alle ja tyynyt on vielä kauniisti aseteltu nojaamaan sängynpäätyyn. Ikävän tunne hieman kouraisee rinta-alassa. 

Sinä pitäisit tuosta isosta vehreästä puusta, joka on aivan parvekkeen edessä ja metsän rauhoittavista äänistä.


Aamiaisen jälkeen kävelen verkkaisesti Kaledonia-vesiputouksen juurelle. Pysähtelen kuvaamaan, kuuntelemaan ja katselemaan. Vastaantulijat tervehtivät toisiaan, ihastuneita katseita vaihdetaan. Kolmen tunnin kuluttua palaan takaisin, pohkeet taas täristen kaikesta kiipeämisestä ja laskeutumisesta. 







Pääsen valloittamaan myös Kyproksen korkeimman kohdan, Olympos-vuoren, joka kohoaa 1952 metriin. Maisemat ovat huikeat, mutta samalla oloni on hieman kiusaantunut. Harkitsen jo, etten enää hymyile ja ole ystävällinen vieraille. Näillä ominaisuuksilla sain itselleni kyydin vuorelle, mutta toisen vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden taakse kätkeytyikin muita toiveita. 

Minun suukkoni on kuitenkin varattu vain sinulle. 


Matkalla bussipysäkille pysähtelen aina mahdollisuuden tullen katselemaan vuoristomaisemaa, joka pilkistelee puiden ja talojen takaa. Haluan tallettaa itseeni tämän tunteen, kun kaikki ajatukset katoaa ja pään sisällä on hiljaista ja tyyntä.

Joskus vielä tulemme tänne yhdessä.
  

Luetuimmat

@laaksolaan