Uusimmat kirjoitukset


Miami, Florida, Yhdysvallat

Miami - Huumeita ja hämmennystä












"Miami on Yhdysvaltain kaunotar, jonka monipuolisuus yllättää." Mondossa (3/2019) kirjoitetaan. Kurtistan kulmakarvoja ja otsarypyt syventyvät taas aavistuksen lisää 35 vuotiailla kasvoillani.

Minä muistan kaupungin ihan erilaisena.

Palataanpa vuoteen 2008, kun istuin tietokoneen ääressä ja varasin netistä elämäni ensimmäistä kertaa majoitusta reppureissulle. Blogeja ja hyviä arvostelusivustoja ei ollut tuolloin tarjolla siinä mittakaavassa, kuin nyt, enkä toisaalta ollut vielä harjaantunut hyvän majoituksen metsästyksessä. Sittemmin olen ymmärtänyt hyvän sijainnin ja positiivisten arvosteluiden merkityksen. 
Kaksi yötä Miamissa oli nyt kuitenkin varattu, josta jatkaisimme Peruun.

Taksi kaasutti lentokentän edestä kohti keskustaa ja tumma isokokoinen kuski pudisteli epäuskoisena päätään, kun talven valkaisemat suomalaiset kertoivat majapaikkansa osoitteen. Nahkapenkki tuntui nihkeältä ihoa vasten ja katselin epäuskoisena horisontissa siintävää Miamin silhuettia. 
Ajatella, minä suuressa maailmassa!

Motel Blu Biscayne Bulevardilla ei ollutkaan siellä rannan tuntumassa. Olin tainnut katsoa sijainnin hieman väärin. Ei ollut Art Deco rakennuksia, ravintoloita, muita turisteja, tunnelmallisia kävelyteitä ja palmuja. Oli ohi tallusteleva koditon ostoskärryjen ja omaisuutensa kanssa, motellihuoneen ikkunasta avautuva näkymä nuhruiseen lähiöön, pikaruokaravintola ja lähikauppa.

Lähikauppa, joka vetää hiljaiseksi vielä kymmenen vuoden jälkeen. 

Tunsin, kuinka asiakkaiden katseet porautuivat meihin, sillä olimme hyllyvälien ainoat vaaleaihoiset. Mädän lihan haju tunki sieraimiin lihatiskiä lähestyttäessä ja tuoretuotteet loistivat poissaolollaan. Kävelin epäuskoisena käytäviä pitkin. Lähes kaikki hyllyt olivat hujan hajan ja puolet tuotteista pitkin lattioita. Ihan niin kuin elokuvissa, joissa katastrofin kynnyksellä ihmiset ovat tyhjentäneet kaupan ja paenneet paikalta. Mutta nyt ei oltu toimintaelokuvassa, vaan ihan tavallisessa huonompiosaisten miamilaisten lähikaupassa. Poistuin liikkeestä hämmentyneenä.

Vain kilometrin päässä oli puhtaudesta kiiltelevä marketti, joka kuhisi valkoihoisia isojen ostostensa kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin konkreettisesti mitä eriarvoisuus voi tarkoittaa.

Bussimatkalla Downtowniin huumehöyryinen herra kahden lapsensa kanssa seisoi keskellä käytävää ja uhitteli muille matkustajille. Kiroilu ja väkivallalla uhkailu tuntui kauhistuttavalle vaikka se ei kohdistunut suoraan minuun. Onneksi mies jäi pian pois kyydistä ja sähköinen tilanne rauhoittui. Minun kävi sääliksi lapsia.

Downtown ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Ilmainen kiertoajelu Trainbussilla sopi köyhän kukkarolle ja Baysiden ostosalueella vieraillessa näki ensimmäisen kerran muita turisteja.

Oli mukava palata motellille. Se oli siisti ja siellä oli ilmastointi, joka tuntui taivaan lahjalta 30 asteen helteeseen vielä tuolloin tottumattomalle. Kylppärin ikkunasta avautui viehko maisema viereiselle asuinalueelle, jossa jokaista taloa reunusti korkea verkkoaita. Sinisilmäisenä olisin halunnut lähteä tutustumaan alueeseen ja ottamaan kuvia muinaisella kamerallani, joka huurustui helteestä. Onneksi matkaseuralainen ymmärsi, että on turvallisempaa pysytellä poissa.

Uima-altaalla oli rentouttavaa istua iltaa, vaikkakin auringon laskettua motellin kulmilla alkoi käydä kuhina. Vähäpukeiset naiset kaupittelivat itseään ja huumeet vaihtoivat vaivihkaa omistajaa. Olin tottunut näkemään sellaista elokuvissa, mutta nyt kaikki tapahtui silmieni edessä. Altaalle ilmeistyi mukava tyyppi, jonka kanssa juttelimme aikamme. Hän ehdotti, että lähtisimme ajelulle Miami Beachille ja koska en ollut siellä vielä käynyt, niin minähän olin innoissani lähdössä vieraan miehen kyytiin. Niin sitä sitten kruisailtiin Miamin rikkailla alueilla ikkunat auki auringon jo laskettua. Miami Beach jäi tosin näkemättä, koska oli pimeää.

Palasimme uima-altaalle tukka tuulesta takussa ja kokemusta rikkaampina. Juttelimme vielä kuskimme kanssa, mutta siinä vaiheessa, kun hän tarjosi meille huumeita ja yritti vielä saada meidät lähtemään jonnekkin siirryimme hotellihuoneeseen ja lukitsimme oven perässämme.

Motelli on sittemmin suljettu. Rottia, likaisia lakanoita, huono asiakaspalvelu...lista oli loputon, kun selasin arvosteluja nyt yli 10 vuotta jälkikäteen. 

Opin tuolla reissulla, että vilkkaimpien turistikeskittymien ulkopuolella matkakokemuksista muodostuu hieman erilaisia ja sen takia olikin onni, että majoituimme Miamin nuhruisemmalla alueella. Ei haittaa vaikken nähnyt artdecoa ja kuuluisia rantoja, sillä sain jotain paljon arvokkaampaa. Kokemuksia paikallisista ihmisistä ja heidän arjestaan.

Miten Miami on kohdellut sinua?

Hahaa. Matkakuvat 10 vuoden takaa on ihan timanttisia!

10 asiaa, jotka haluaisin oppia



Opin pari viikkoa sitten, että on olemassa erityistä iholiimaa, jolla voi liimata itseensä vaikka karkkeja kiinni. Aika kätevää. Opin myös, että mulle vois sopia tummanpunainen huulipuna, tosin arkikäytössä ilman nomparelleja. (Kuvan otti Anna Keskivinkka, ihana koulukaverini)

Olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana valtavasti uusia asioita mm. media-alan koulutuksen myötä, mutta vielä olisi pääkopassa tilaa esimerkiksi seuraaville:

10 asiaa, jotka haluaisin oppia

1. Leipomaan kuohkeita sämpylöitä, jotka eivät heti jäähtymisen jälkeen muutu sementiksi.
Oman

Vinkit telttailuun Omanissa


MIKÄ OMAN?
Oman on sulttaanin hallitsema valtio Arabian niemimaan eteläkärjessä ja naapureina sillä on Yhdistyneet Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Jemen. Nyt kun sait paikallistettua Omanin kartalle voin kertoa siitä hieman lisää. Maa on tunnettu sen karusta ja kiehtovasta luonnosta. Viikon aikana voit ihailla maisemia vuoristossa, kävellä dyynin päälle aavikolla, uida wadeiksi kutsutuissa keitaissa tai kuunnella meren pauhua hiekkarannalla teltan suulla istuen. Ja mikä parasta, saat todennäköisesti telttailla kaikessa rauhassa sillä suuret massat eivät ole löytäneet Omania. Paras aika matkustaa maahan on marraskuun ja maaliskuun välissä, jolloin välttyy sietämättömältä kuumuudelta ja ajoittaisilta sateilta. Me kiertelimme maata juuri ennen joulua emmekä törmänneet muihin länsimaisiin turisteihin.

Omanissa pääsee seuraamaan merikilpikonnien pesintäpuuhia, mutta olimme lukeneet liikaa surullisia tarinoita huonosti organisoidusta kilpikonnaturismista, jossa pikku kilpikonnat jäävät isojen turistimassojen jalkoihin. Emme halunneet tukea tällaista turismia. Sattuipa kuitenkin niin, että eräällä hiekkarannalla uidessamme samoissa vesissä ui yksi iso merikilpikonna, joka meidän tavoin yritti selviytyä suurista aalloista.

Omanissa on haluttu säilyttää perinteinen tyyli ja niinpä sen pääkaupunki poikkeaakin huimasti esim. Dubaista. Kerrostaloissa saa olla maksimissaan 12 kerrosta ja värimaailma kaikessa rakentamisessa on hillittyä. Neonvalot loistavat poissaolollaan ja jopa ostoskeskukset näyttävät vanhoilta ja perinteikkäiltä.

Ollaan ihmisiä toisillemme

Ulkona Helsinki hukkuu lumeen ja sisällä erilaiset termit leijailevat ilmassa, kun Anu Häkkinen Reilun matkailun yhdistyksestä johdattaa parikymmenpäisen matkailualan vaikuttajien ryhmän kohti työpajamme aihetta - Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään (YMGE).

 
★ YHTEISTYÖ REILUN MATKAILUN YHDISTYKSEN KANSSA

Tirkistelyturismi, Globaali Etelä, Agenda2030, yhdenvertaisuus...

Hukun välillä terminologiaan ja ylianalysointiin ja ajattelen, että kyse on oikeastaan kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, kuinka olisimme ihmisiä toisillemme - Suomessa ja maailmalla. 
Kuinka me kaikki tulisimme kunnioitetuiksi, nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. 

Ikuinen globaali haave siitä, että olisimme yhdenvertaisia. Että kaikki ihmiset olisivat samanarvoisia riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. 

Aurinkomatkojen, Finnairin ja muiden nimekkäiden matkailualan konkareiden rinnalla tunnen itseni hieman pieneksi, mutta sitten ajattelen, että matkablogeilla on tärkeä rooli maailmankuvan avartajina. Olihan minutkin mikrovaikuttajana kutsuttu tähän mielenkiintoiseen tilaisuuteen.

Matkailu tuottaa globaalilla tasolla n.10% bruttokansan tuotteesta, joten kyseessä on monia ihmisiä koskettava aihe. Yhden päivän työpajassa ei tietenkään synny ihmeitä eikä asioihin ole aina yhtä oikeaa vastausta, mutta keskustelu ravistelee, avaa silmiä ja synnyttää ketjureaktion lailla uusia kahvipöytäkeskusteluita, kirjoituksia, matkatoimistojen palveluita ja hidasta arvomuutosta. 
 
Matkailun kokoajan lisääntyessä on ilmastokysymyksien rinnalla pakko puhua myös matkailun sosiaalisista ongelmista. Esimerkiksi siitä, kuinka tirkistelyturismi asettaa paikalliset herkästi hyväksikäytön uhreiksi. Turistit tirkistelevät ja ottavat kuvia esimerkiksi slummissa, mutta asukkaille ei välttämättä jää tästä yhtään rahaa vaan tulot valuvat jo ennestään rikkaiden taskuihin. Vaikka turismi tuokin paljon tuloja, niin monesti asetelma on kuitenkin valitettavasti se, että rikas turisti ottaa enemmän kuin antaa. Ja on eettisesti erittäin arveluttavaa mennä ihmettelemään toisten kurjuutta iso järjestelmäkamera kaulallaan. Tai entäs se, kun me matkailijat haluamme kokea autenttisuutta ja matkustamme pienempiin kyliin. Vaikka toisimme kylään varallisuutta on kylän pidettävä köyhyyttä yllä turismin jatkuvuuden kannalta. Eihän kylä olisi enää yhtään niin vetovoimainen, jos kaikki kulkisivat länsimaiset vaatteet yllään iPhonet käsissään. Turismi siis joissain tapauksissa myös ylläpitää köyhyyttä. 

Tarvitaan vastuullista palveluiden ja ympäristön kuluttamista.


Reilun matkailun yhdistys julkaisee sivuillaan ohjeistuksen yhdenvertaisempaan matkailuun ja viestintään, jonka tavoitteena on maksimoida matkailun positiiviset vaikutukset ja minimoida negatiiviset vaikutukset.

Ohjeistuksia odotellessa voisimme seuraavaa reissua suunnitellessa pohtia hotellivalinnan ohessa miten matka hyödyttää paikallisia kohteessa? Rahan lisäksi voit viedä kohteeseen myös esimerkiksi läsnäoloa, kiinnostusta ja kunnioitusta kulttuuria ja paikallisia kohtaan sekä tilannetajua.


Työpajan jälkeen odottelin junaa, joka veisi minut takaisin Keski-Pohjanmaalle ja katselin ihmisiä rautatieaseman tiukassa rytmissä. Katseeni vaelteli kasvoilta toisille. Kylmissään oleva katusoittaja, koditon ja alkoholilta haiskahtava pariskunta, botoxilla siloiteltu arvonsa tunteva vanhempi nainen, humalainen nuorisojoukko repaleiset housut jalassaan ja minkkiturkin lämmittämä vaaleaverikkö. Tunsin, että yhdenvertaisuuteen on vielä matkaa myös meillä Suomessa.


MIKÄ TYÖPAJA? 

Reilun matkailun yhdistys käynnisti vuoden 2018 marraskuussa uuden globaalin etelän matkailua käsittelevän viestintä- ja koulutushankkeen, jonka avulla pyritään vaikuttamaan matkailuun liittyvää globaalia eriarvoisuutta. Hanke kulkee nimellä ”Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään” ja sen rahoittajana toimii EU:n Frame! Voice! Report! -projekti

Työpajan tarkoituksena oli pyrkimys avata uusia näkökulmia eettiseen matkailuun globaalissa maailmassa ja yhdessä kehittää myös ratkaisuja ja ohjeistuksia yhdenvertaisempaan matkailuun ja matkailuviestintään. Työpaja toteutettiin yhteistyössä vastuullisen matkailun asiantuntija Mood of Finlandin kanssa ja sinne oli kutsuttu matkailualan yritysten henkilökuntaa, matkanjärjestäjiä ja -johtajia, matkabloggareita ja toimittajia sekä muita matkailun mielipidevaikuttajia. 


Kokkola, Suomi

Kuherruskuukaudet media-alan kanssa

Tiedätkös mikä auttaa talviväsymykseen? Sellaisen asian tekeminen, joka saa suupielet joka päivä hymyyn. Tai ainakin melkein joka päivä. Eihän tässä sentään missään satumaassa eletä. Joskus tulee väkisinkin unettomia öitä. Ne unettomat yöt ovat kohdallani johtuneet yleensä liiasta inspiroitumisesta, innokkuudesta ja projekteista, joita olen päässyt tekemään. Media-alan ja kuvallisen ilmaisun opintoja on takana vasta yhden syksyn verran, mutta olen oppinut jo paljon valokuvauksesta, kuvankäsittelystä, videokuvauksesta, animoinnista, äänitekniikasta, editoinnista ja tapahtumatuotannosta.
Kurikka, Suomi

Ihan tavallinen viikonloppu



Parhaita ovat ne ihan tavalliset joutilaiset viikonloput, joiden jäljiltä hymyilyttää. Muutama kerros villasukkia, tuokio (tai tunteja) lempisarjan parissa, talon lämmitystä, anopin luona saunomista ja syömistä. Ehkä silloin tällöin pulahdus avannossa. Millainen oli sinun viikonloppu?


Luetuimmat

@laaksolaan