Toisena lomapäivänä lähdimme kohti Loro Park eläinpuistoa, joka sijaitsee toisella puolella saarta. Ajoimme saaren karua ja tuulista itärannikkoa ylös Santa Cruziin. Espanjassa opasteet ja tiet ovat välillä hieman haastavia ja meilläkin oli ongelmia päästä oikealle tielle, jotta pääsisimme Puerto de la Cruziin. Kartastakaan ei juuri ollut apua, mutta lopulta löysimme oikean liittymän ja pääsimme Loro Parkkiin miekkavalaita, merileijonia, delffiinejä, pingviinejä ja gorilloja katsomaan. Eläinpuisto herätti mussa niin paljon tunteita, että taidan kirjoittaa "Karpolla on asiaa" tyyppisen tekstin aiheesta myöhemmin. Mutta tässä Loro Park:

















Seuraavaksi ajoimme Garachicoon katsomaan luonnonvesialtaita, jotka näyttivät aika vaarallisilta isojen aaltojen takia. Koko kylä vaikutti olevan kiinni ja ilma oli tuulinen ja viileä. Aikamme kiersimme vanhassa kaupungissa ja etsimme ruokaa, mutta turhaan. Silti ihastuin paikkaan. Mietin kuinka kaunista siellä mahtaa olla kesällä.





Siitä alkoikin sitten upeat ja mutkaiset vuoristotiet kohti Los Giganttesia. Kylä oli kauniilla paikalla ja vaikutti aika pieneltä ja rauhalliselta. Aurinko oli jo laskemassa, kun vihdoin saimme rantaravintolassa ruokaa. Joskus sanakirjasta olisi hyötyä, sillä luulin tilaavani kalaa, mutta eteeni kannettiin luultavimmin pieniä mustekaloja. Ei ollut mun suosikkiannos! Loppumatka takaisin Cristiaanokseen menikin pimeän laskeuduttua, joten maisemia ei enää nähnyt. Kyllä oli ihana tunne päästä hotelliin ja nukkumaan.





Kolmas lomapäivä vietettiin Siam park vesipuistossa, joka oli kyllä hintansa arvoinen. Olimme ostaneet yhdistelmäliput, joilla pääsi sekä eläinpuistoon että vesipuistoon ja ne maksoivat yhteensä 160€ meiltä kaikilta neljältä. Vesipuistossa vierähti nopeasti kuutisen tuntia. Jännittävin lasku oli ehdottomasti Tower of Power alias "kuoleman mäki", jossa oli 28 m pudotus melkein pystysuoraan. En muista että mikään olisi koskaan jännittänyt niin paljon. Loppupätkä liukumäestä meni haialtaan läpi, mutta ei haita tai maisemia pystynyt katsomaan, koska silmät oli pidettävä koko ajan kiinni. Pelkästään jo vesipuiston takia kannatti lähteä Teneriffalle!



Neljäntenä päivänä ajelimme Teide tulivuorelle. Mennen tullen matkaa tuli n.100km emmekä aivan huipulle päässeet, mutta sinne asti mihin autolla oli mahdollista ajaa, 2200metriin. Olin ajatellut että ylhäällä olisi ollut todella kylmä ilma, mutta auringonpaiste lämmitti kovasta tuulesta huolimatta.





Loput lomapäivät vietetään maaten rannalla ja uima-altaalla. En voi kyllä koskaan loman jälkeen sanoa, että olisi levännyt olo fyysisesti, kun meidän reissut on yleensä touhua täynnä. Mutta tärkeintä on että saa nollattua ajatukset. En tiedä osaanko koskaan matkustaa niin, että olisin vain paikallani. Kukin tavallaan. Aurinko on paistanut joka päivä, mutta täällä on aika tuulista ja siksi välillä aika viileää. Merivesi on myös kylmää joten tytöt nauttivat olostaan hotellin lämmitetyssä altaassa suojaisalla sisäpihalla.