En häpeä myöntää, että itkin Teneriffalla Loro Parkissa miekkavalasesityksessä.

Esitys ei ollut vielä alkanut,  mutta iso miekkavalas uiskenteli rauhassa pitkin altaan lasista reunaa. Eläimen koko sai hämmentyneeksi. Mieleen muistui Free Willy, tuo klassikko vuosien takaa, eikä mennyt kauaa kun koko homma alkoi tuntua järjettömältä, väärältä ja surulliselta. Yllätyin oikeastaan itsekkin omaa reaktiotani ja sitä pahanolon aaltoa, joka kulki läpi. Yritin vain koota itseni nopeasti, ettei tytöt näe pahaa oloani. Ajattelin kai että se pilaisi heidän kokemuksensa. Jälkeen päin mietin, että olisin vain itkenyt avoimesti ja kertonut Aadalle ja Evalle, ettei ole luonnollista pitää älykkäitä, sosiaalisia ja isoja eläimiä vankeudessa pienissä tiloissa. Kaikki vain sen takia että lomalaiset pääsevät pällistelemään eläimiä, kun ne hyppelee betonialtaassa. Hulluinta on se, että meri on ihan vieressä ja sielläkin on miekkavalaita, vapaana.
Katsoin matkan jälkeen dokumentin miekkavalaista ja ei ole montaa vuotta, kun Loro Parkissakin on kuollut miekkavalaskouluttaja. Siitä huolimatta toiminta saa jatkua vaikka eläimet käyttäytyvät agressiivisesti turhautuessaan vankeudessa. Kunhan kassaan virtaa rahaa. 

Loro Parkissa oli muidenkin eläimien oltavissa parantamisen varaa. Pieniä lintuhäkkejä oli valtavasti eikä niissä mahtunut edes lentämään. Isommilla nisäkkäilläkin oli kohtuuttoman pienet aitaukset. Listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Lupaan etten elämäni aikana mene enää kertaakaan yhteenkään eläintarhaan, joiden tarkoitukena on vain rahastaa eläimien avulla. Omalta osaltani en halua tukea tällaista toimintaa.