Harvoin sitä onnistuu saamaan niin huonot paikat koneessa, kuin me saatiin Helsinki-Istanbul välille. Meidän edessä, takana ja sivulla oli pieniä itkeviä lapsia, jotka vuoronperään huusivat. Onneksi matka kesti vain kolmisen tuntia.

Lentokentältä päätimme kulkea julkisilla hostelliin, vaikkei meillä ollut kunnon karttaa, eikä tarkkaa tietoa mihin olimme menossa. Ostimme kätevän Istanbul-kortin, johon voi ladata matkarahaa ja sitä vilauttamalla pääsee metroon, bussiin, ratikkaan ja lauttaan. Bussia emme juurikaan käytä isoissa kaupungeissa, koska niiden reiteistä ei ole yhtä selkeää karttaa, kuin metron ja ratikan. Metro -ja ratikkamatkan jälkeen jouduimme vielä kävelemään pitkin pikkukujia ennen kuin löysimme perille pikkuruiseen Capsule hostelliimme

Hymyilyttää kun mietin mitä kertoisin meidän majoituksesta. Capsulea on hankala löytää, se ei sijaitse turistialueella vaan syrjemmällä alueella, jossa on paljon sähkö- ja valaisinliikkeitä. Mutkaisella pikkukujalla hostellia on myös hankala havaita, koska ikkunateippaukset ja kyltit puuttuvat. A4 kokoisessa paperissa lukee kaikki tarvittava ja se on teipattu ikkunaan. Omistajapariskunta asuu ilmeisesti saman talon kellarissa eivätkä he juurikaan puhu englantia. Suihku sekä wc tilat ovat pienet ja tietenkin, kun kyseessä on dormi, kaikki käyttävät samaa vessaa. Paikka on ihan kivasti sisustettu ja kaikkialla on ahdasta ja hassua. Mitä muuta voi odottaa, jos majoitus maksaa 18€.



 Etualalla näkyy kerrossänkymajoitusta. Rappujen alapäässä
on respa ja yhteinen keittiö jota myös omistaja pariskunta
käyttää omana keittiönään. Tasanteen perällä on wc.

 Tällä kadulla hostelli sijaitsee




Seuraavaksi lähdimme etsimään kebab ravintolaa, jossa Anthony Bourdain on käynyt syömässä, kun teki kaupungissa ruokaohjelmaansa. Tehtävä osoittautui äärimmäisen vaikeaksi huonon karttamme ja mahdottoman sotkuisen asemakaavan takia. Tunnin etsimisen jälkeen vaivannäkö kuitenkin palkittiin, sillä ruoka oli super hyvää. Ruokajuomaksi maistoimme ayrania, maidon ja jogurtin sekoitusta, joka on paikallisen ruokajuomasuosikki.
Ruoan jälkeen olo oli taas virkeämpi ja suuntasimme hammamiin kylpemään ja hierontaan. Koska kello oli vasta viisi ajattelimme käydä katsomassa sinistä moskeijaa ja Hagia Sofiaa. Jälkimmäinen oli suljettu, mutta tunnelmaan pääsi hyvin myös sinisessä moskeijassa. Moskeijassa soi rukouskutsu ja sitä on kyllä aina yhtä mukava kuunnella, myös kaupungilla kävellessä. 



Viimeisiä liharuokia joita olen syönyt ennen vegeksi ryhtymistä

Jälkkäriksi Turkkilaista kahvia ja -teetä sekä baklavaa


Sininen moskeija

Hagia Sofia




Seuraavan aamun lento Sarajevoon on todella aikaisin ja tuskailtiin sitä miten pääsisimme lentokentälle. Julkista liikennettä ei aamuyöllä vielä kulkenut meidän nurkilta, joten päädyimme taksiin. Aamuyöllä neljältä kömmimme unisina taksin takapenkille, joka hurautti kentälle 20 minuutissa. Matka maksoi 50 liiraa, eli 16 €.


Kiitos Istanbul! Onneksi nähdään taas viiden päivän kuluttua!