Lentokentällä odotti yllätys, kun muut saivat hihnalta rinkkansa, mutta mun rinkka jatkoi Phukettiin ilman minua. Eipä siellä ollut oikeastaan muuta tärkeää, kuin hammasharja, puhtaat alusvaatteet ja 11 tunnin lennolle mukavat trikoot.

Paikallisjunalla pääsi näppärästi lähelle meidän hotellia joka sijaitsi Montmartren alueella. Laukuista eroon päästyämme lähdimme katsomaan Eiffel-tornia. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä ja välttää metroa, mutta laiskuus ja viileä ilma muutti mielen. Jos paikalliset käyttävät metroa pelkäämättä pommeja, niin niin käytämme mekin. Ilmapiiri kaupungissa on kuitenkin rauhallinen.





Olihan se Eiffel vaikuttava näky. Iso valaistu metallirakennelma näytti hienolta illan hämärässä ja turistit kuvasivat itseään selfiekepeillä. Me tyydyimme tutustumaan Eiffeliin muurahaisperspektiivistä emmekä nousseet hissillä ylös. 






Päivällisen ja iltapalan yhdistelmän nautimme Le McDonaldsissa, joka oli niin näppärästi hotellia vastapäätä. 



Heräsimme aamulla seitsemältä ja meillä oli kaksi tuntia aikaa käydä Montmartren kukkulalla ihailemassa auringon nousua ja upeaa kirkkoa.







Seuraava missio oli nauttia ranskalainen aamiainen, tai kuvittelen että ranskalaiset syövät joka aamu croisantteja ja cappuccinoa. Kaikki kahvilat näyttivät kuitenkin olevan kiinni, kunnes tuoreen patongin tuoksu johdatti meidät lopulta auki olevaan leipomoon ja saimme croisanttimme.







Tällä kertaa Pariisi jätti mut kylmäksi, kirjaimellisesti. 11 astetta ja huppari ei ole hyvä yhdistelmä. Haluan palata uudelleen kesällä ja tutustua kaupunkiin paremmin.