Kesäkuun puolessa välissä Ulcinjin kaduilla saa kävellä vielä rauhassa ja tunnelma on leppoisa. Kaupunki on todella suosittu lomakohde paikallistenkin keskuudessa ja näin netissä pari kuvaa rannasta, joka oli niin täynnä ihmisiä että ihmettelen miten siellä mahtuu edes kävelemään.
Koska etäisyydet maassa ovat lyhyet paikalliset liikkuvat rannikolle säätiedotusten mukaan. Hellekelien alkaessa he tulevat rannikolle nauttimaan auringosta ja uimisesta.

Kaupungilla on mielenkiintoinen historia entisenä merirosvojen tukikohtana ja orjakaupan keskuksena. Onneksi ajat ovat muuttuneet.



Kuten kuvista näkyy ilma on ollut pilvinen ja sateinen ja ensimmäisenä päivänä oli poutaa juuri sen verran, että pääsimme majoitukseemme ja kerkesimme käydä kaupassa. Siinä mielessä meillä kävi tuuri. Iltaa kohden sade yltyi ja yöllä oli vuosisadan myrsky jollaista en ole Suomessakaan kokenut. Heräsin kolmen aikaan yöllä ja salamat välkkyivät, niin että sitä kuvitteli hetken heränneensä diskovalojen välkkeeseen. Pauke ja ryske oli kova ja vettä tuli niin paljon, että aamuun mennessä ovien raoista valunut vesi oli kastellut mattoja ja tehnyt ison lammikon tyttöjen huoneen lattialle.


Aamukävelyllä myrskyn voiman tajusi kunnolla. Tiet olivat mudan peitossa ja viemärit tukossa. Rannan aurinkovarjot ja muut kalusteet olivat hujan hajan. Koko kaupungista oli vesi katki muutaman tunnin ilmeisesti puhdistustöiden takia ja se hankaloitti hieman ruoan valmistusta, mutta pullovedellä siitäkin selvittiin.


Kiipesimme kukkulalle maisemia ihailemaan ja sieltä näkyi hienosti myös vanha kaupunki, jossa majoitumme. Kaupunki on niin pieni, että se on nopeasti otettu haltuun jalkaisin.




Vedessä näkyy kolme pistettä. Muu perhe kävi uimassa, mutta tuulinen ja pilvinen sää ei houkutellut, joten jäin rannalle odottelemaan.