Paidan selkämys liimautuu auton nahkaiseen takapenkkiin, kun yritän nukkua aamuyöllä auton väistellessä tiellä makaavia lehmiä. Goan lentokentältä on vaikea päästä julkisilla Morjimiin, jossa ystäväni asuu intialaisen miehensä kanssa ja siksi heittelehdin nyt puolitoista tuntia auton takapenkillä. Olen ensimmäistä kertaa Intiassa, on lokakuu ja sadekausi väistyy pikkuhiljaa ja antaa auringolle tilaa.


 
 

Ensimmäiset päivät ajelemme skootterilla ja melkein kaikki Goan rannat tulevat tutuksi. Arambol, Mandrem, Ashvem, Morjim, Vagator ja Ozran vaikuttavat kaikki mukavan kokoisilta ja leppoisilta rannoilta, joissa on vain kourallinen uimareita ja rantaravintoloita vasta rakennellaan tulevaa kautta varten. Vain Galangutessa tungeksii intialaisia turisteja, jotka ovat tulleet lomailemaan, uimaan ja juhlimaan. Koko matkan aikana tohdin käydä kuitenkin vain kahdesti uimassa, sillä pelkään isojen aaltojen voimaa.

 

 

 




Käymme Goan pääkaupungissa Panjimissa ja vanhassa Goassa ihailemassa maailmanperintökohteenakin tunnettua Basilica De Bom Jesus -kirkkoa ja muita Portugalin siirtomaa-ajoista muistuttavia kauniita rakennuksia. Vanhoja Portugalilaistyylisiä kirkkoja ja taloja voi bongailla ympäri Goaa ja ne tuovatkin oman tunnelmansa alueelle.



Elän hetken ystäväni arkea Intiassa. Syömme aamuisin yön yli jääkaapissa muhinutta tuorepuuroa, hedelmiä ja kahvia värikkäällä parvekkeella, joogaamme, pesemme pyykkiä, siivoamme, käymme lähikaupassa  ja paikallisella torilla ja ystäväni lempiravintoloissa. Teemme skootteriretkiä lähistölle ja käymme esimerkiksi Mandremissa katsomassa majesteettista banianiviikuna-puuta, jonka juuristot levittäytyvät laajalle.

 
Ajamme skootterilla joka päivä talon edessä olevaa kuoppaista tietä pitkin. Välillä tie on sateen jäljiltä mutainen ja liukas, mutta kuskini on vakaa ja varma otteinen. Istun myös skootterin kyydissä Goan kolmanneksi suurimman kaupungin, Mapusan, ruuhkaisilla kujilla reppu täynnä markkinoilta ostettuja tuliaisia. Skootterilla on helppo liikkua ja pikkukaduille poiketessa löydämme viehättäviä asuinalueita, joissa pyykit liehuvat naruilla ja koulupukuiset lapset ja värikkäisiin sareihin kietoutuneet naiset kävelevät kaduilla.



Lokakuussa Goa on rauhallinen, vihreä sadekauden jäljiltä, helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Olemme saaneet ystäväni kanssa osaksemme pitkiä katseita, mutta ne ovat olleet häveliäitä, kiinnostuneita, kohteliaita ja ystävällisiä. En ole kertakaan kokenut oloani uhatuksi tai ahdistetuksi, vaikka kaiken kuulemani perusteella osasin sellaista odottaa.

Minua kiehtoo Intiassa vallalla oleva ayurveda ajatus, joka pitää ihmistä kokonaisuutena ja pyrkii luomaan harmoniaa elämän osa-alueiden välille ja edistää samalla täydellistä terveyttä. Kaupoissa myydään paljon luonnon tuotteita ja ravintoloissa tarjotaan paljon kasvisruokaa.

Sähkökatkot ovat Goalla yleisiä ja netti toimii, ainakin tällä kertaa, huonosti, mutta tuntuu ihanalta olla ilman puhelinta ja tietokonetta, täysin tavoittamattomissa. Tarvittaessa netti toimii juuri sen verran, että saan laitettua tyttärelle ja Kartanlukijalleni viestin kotiin, että olen hengissä.


Lähtöpäivänäni Intiassa juhlitaan joulun kaltaista Divalia ja ilma on ilotulituksista sakea, kun hyvästelen ystäväni ja hänen miehensä. Olo on haikea, surullinen ja onnellinen samaan aikaan. Intialla on nykyään erityinen paikka sydämessäni.