On pimeää, kun bussi pysähtyy kaupungin laitamille isolle parkkialueelle. Ystäväni seisoo vieressäni ja levittää hieman haaremihousujensa helmoja näkösuojaksi. Kauempana seisoskelee utelias mies. Olen kyykkypissalla bussin takana ja hengittelen pakokaasuja samalla, kun katukoira etsii metrin päässä yöpalaa itselleen.



Olemme matkalla Goan Mapusasta Hampiin yöbussilla ja edessä on 14 tuntia vaakatasasossa yläpedillä. Pehmeällä patjalla on mukava makoilla, vaikka kuoppainen tie saakin selän välillä nousemaan ilmaan ja nukkuminen huojuvassa ajoneuvossa on haastavaa. Tuulettimesta puhaltaa tundraa, mutta sitä vastaan keksimme suojautua kertakäyttösadetakilla, jonka alla saamme pidettyä itsemme lämpiminä. Aamulla huomaamme, että verhotanko on luovuttanut ja antanut periksi töyssyille.



Hampiin tullaan katsomaan vanhoja raunioita, temppeleitä ja kukkuloita, jotka näyttävät siltä, kuin joku olisi ripotellut niiden päälle isoja kiven lohkareita. Heti, kun saat itsesi oiottua pystyasentoon pitkän matkan jäljiltä sinulle kaupataan bussin ulkopuolella riksakyytejä ja majoitusta ja hieman tokkuraisena tämä tietenkin ärsyttää. Matka "keskustaan" on lyhyt ja sen voi aivan hyvin kävellä.



Aamupalan jälkeen päätämme mennä etsimään majoitusta joen toiselta puolelta, jossa on rauhallisempaa. Joki ylitetään "puolikkaalla kookoksella", joksi ristin tuon kiikkerän näköisen veneen. Tukeva "kookosvene" kantaa kuitenkin 10 henkeä ja kaikkien matkatavarat.



Hampissa olo tuntuu samalta, kuin kesämökkireissulla Järvi-Suomessa. Rentoa tepastelua kylänraitilla, syömistä joenvarsiravintolassa ja skootteriajeluita. Istumme hyttysten syötävänä kynttilän valossa omalla terassilla, pelaamme korttia ja juttelemme. Täällä vierähtää mukavasti pari päivää.





Yhtenä päivänä lähdemme kiertelemään vanhan Vijanagaran -pääkaupungin temppeleitä ja raunioita. Hampin alue on Unescon maailmanperintökohde ja alueeseen kuuluu mm. Virupakshan temppelialue, jossa on Shivan, Pampan ja Bhuvaneswarin pyhättö sekä Vithalan temppelialue ja yhdestä kivestä kaiverretut kivivaunut. Alueelle on 500 rupian/6,50€ pääsymaksu ja kartat ja opasteet alueesta ovat hieman epäselviä, jos meinaa kävellä alueella ominpäin. Me vuokrasimme riksan neljäksi tunniksi 500 rupialla. Kuski osaa myös yleensä kertoa hieman kohteista. Omat suosikkini alueella ovat yleinen vanha pesupaikka sekä kuningattaren oma lootustemppeli sekä koristeellinen kylpylä, jossa kuningattaren päälle heiteltiin ruusun terälehtiä hänen kylpiessä valtavassa altaassa.



Yllä: yleinen pesupaikka

Alla: kuningattaren oma kylpylä








Olen viettänyt monta hetkeä Hampissa ihastellen eläimiä, varsinkin apinoita ja majesteettista norsua. Sen tapaa noukkia kärsällä ketterästi maasta lehtiä ja katkaista niistä suuta käyttäen kuivat osat pois, lempeitä silmiä, viisautta ja rauhallisuutta, jauheväreillä koristeltua otsaa, nyrkin kokoisia kynsiä  ja rohkeaa norsun hoitajaa, joka makoilee tottuneesti olkipatjalla norsun jalkojen juurella. Katson kauan pyhää temppelinorsua, joka seisoo rauhallisena edessäni ilman kahleita. Kuvaamisesta olisi pitänyt maksaa, joten tyydyn tallettamaan hetken muistoihini. Aamulla saan lisäksi seurata, kun tätä kaunotarta pestään joessa. Vastaan on tullut myös oravia, hevosia, lehmiä, puhveleita, lampaita, kukkoja, villisikoja, kissoja ja koiria.