Tämä kirjoitushomma ja blogin kunnossapitotyöt on tiedättekös aika yksinäistä hommaa. Ei ole ketään kenen kanssa istua iltateelle ja jutella sisällöntuotannon iloista ja suruista. Google on paras ystäväni, kun opettelen koodaamisen alkeita, kun hankin blogille .fi päätteisen nettiosoitteen tai kun yritän selvittää miksei kävijäseurantalaskurini toimi.


Erityisen yksinäiseksi tunnen itseni, kun haluan vaihtaa blogialustan Bloggerista Wordpressiin. Google, keitetäänkös taas teet?


Kuvausassariksi palkkaan kolmijalkaisen ontuvan ystäväni, kamerajalustan.

Kun omat taidot eivät riitä kauniin sivuston koodaamiseen voi aina tilata blogiteeman Argenttiinasta parilla kympillä.


Uusi tietokonekkin pitäisi hankkia ja kamerakalustoa viilata. Google, vertaillaanko vähän tarjontaa?

Nautin sopivasti annosteltuna yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta ja siitä, kun ajatukset juoksevat villisti. Annoskoko on tainnut olla nyt vain liian suuri.



Parhaat ideat syntyvät muuten yön pimeinä tunteina Kartanlukijani nukkuessa.

Kello näyttää 3.40. Yritän saada villisti laukkaavat ajatukset kesytettyä, jotta voisin taas vaipua uneen.