Satamassa lipuntarkastajan hoikkaa ja paljasta ylävartaloa peittää lukuisat tatuoinnit, pitkä musta tukka ulottuu puoleen selkään ja lanteilla heiluu eri kokoisista puufalloksista tehty vyö. Ketterästi tämä auringonpaahtama mies kapuaa irrottamaan venettä laiturista, jakaa meille snorkkelit ja matkamme voi alkaa kohti Ko Waita.

Minulla ei ole aiempaa kokemusta kirkkaanvärisistä ja hyvinvoivista koralliriutoista, jotka kuhisevat elämää ja tiedän, ettei tämä ole mikään Iso Valliriutta, mutta tänään sain sukeltaa turkoosiin veteen ihailemaan merenalaista maailmaa. Kyynel valui snorkkelimaskin reunaa pitkin, kun näin ison neonkirjavan kalan lipuvan allani ja pujahtavan piiloon keltaisen korallin taakse. Tämähän on ihan super hienoa! Pieni miinus snorkkeleista, joihin menee välillä vettä putkeen tai maskin sisään ja silloin hukkumisen pelko ja paniikki ottaa vallan. Lainavälineiltä ei voi odottaa liikoja. Välineistä viis, koska kaikki se mitä tuolla merenpinnan märällä puolella on saa minut innostumaan. Pieni mustavalkoraidallinen kala tulee aivan kiinni minuun ja katselemme hetken toisiamme silmästä silmään. Vain muovinen maski on välissämme. 

Olen lukenut niin paljon kuolleista koralliriutoista ja merien hälyttävästä lämpenemisestä, että liikutun, kun näen edes hieman elävää koralliriuttaa. Vedenalainen maailma on kiehtova. Nyt haaveilen snorklaamisesta vieläkin upeammissa vesissä. Suomessa laitan Googlen laulamaan ja selvitän minne kannattaisi suunnata.




Keltamustia ja uteliaita mustavalkoisia raidallisia pikkukaloja. Mustia piikikkäitä merisiilejä rykelminä meren pohjassa. Keltaista, vihreää ja liilaa korallia. Vaaleita ruskea täpläisiä minikaloja ja turkoosia lämmintä vettä ympärilläni. Aurinko siivilöityy pilven takaa ja osuessaan veteen se saa meren välkkymään timanttien lailla ja tunnen kelluvani painottamana taivaassa.



Ko Wai sijaitsee vain tunnin lauttamatkan päässä Ko Changilta ja tänne on helppo tehdä päiväretki. 600 bahtilla (15€) saa kuljetuksen majoitukselta asti, snorkkelit sekä 50 bahtin arvoisen ruokalipukkeen rantaravintolaan.

Koska saari on suosittu kohde saarihyppelykierroksilla rannan tuntumaan parkkeerasi aina välillä isoja veneitä, joista veteen hyppäsi ryhmä retkeilijöitä kellukkeissa ja snorkkeleissa. Tunnelma pysyi pääosin kuitenkin rauhallisena ja leppoisana. Jos saarelle päättää jäädä yöksi, niin on hyvä tietää, että kolmen aikaan lähtee viimeinen päiväretkeläisten vene, jolloin ranta hiljentyy ja rauhoittuu.

Meidän raukeaa rantaidylliä kesti siihen asti, kunnes Aada hoiperteli rantavedestä ja okseni eteeni eilispäivänä syödyt nuudelit. Onneksi oltiin jo pitkällä iltapäivässä ja venekyyti takaisin Changille odotteli meitä.