"Kai sä tiedät, et siellä pitää olla ennen ysiä, et sä tiedät mihin luokkaan sä meet!"

Kello lähestyi jo uhkaavasti yhdeksää, kun vielä pyöriskelin aamulla eteisessä koululaukku kädessä. 15-vuotias tyttäreni katseli touhuani vierestä ja torui ajankäyttöäni.

Kyllä minä sinne kouluun ennätin muiden uusien jännittyneiden opiskelijoiden kanssa istumaan isoon saliin. Kuuntelimme rehtorin tervetulopuhetta ja katselimme sivusilmällä vieressä istuvia mahdollisia uusia luokkakavereitamme. Ilmassa oli sähköä ja jännitystä ja ulkona tuoksui ensimmäistä kertaa syksy lämpimän kesän jäljiltä. 

"Toivota mulle onnea, että saan kavereita!" Tytär pyöritteli silmiään ja toivoi, että lähtisin pian.

 

Valmistuin kymmenen vuotta sitten kalustemuotoilijaksi. Vaatteet ja hiukset olivat aina puupölyssä, kun sahasin ja höyläsin. Rakastin tuoreen puun tuoksua. Noista ajoista on vierähtänyt aikaa. Irtokalusteita en juurikaan ole suunnitellut ja valmistanut, kouluaikojen kirjahyllyä ja lamppua lukuunottamatta, mutta keittiökalusteita suunnitellessa vierähti yhdeksän vuotta.

Vierivä kivi ei sammaloidu, vai miten se sananlasku menikään. Minulla taisi olla jo hieman sammalta käsivarsillani ja niin päätin, että on aika taas opiskella uutta. Aikuisiällä on haastavaa vaihtaa alaa, koska uuteen uravalintaan latautuu niin paljon odotuksia. On mietittävä tulevaa elantoa ja asuinpaikkakuntaa, työaikoja ja hyvinvointia. 16-vuotiaiden harteilla ei ole vielä asuntolainoja, lapsen elatusta eikä paineita menestyä valitsemallaan tiellä. Olisihan se nyt tavattoman noloa sanoa opiskeluiden jälkeen, että ei tämä tainnutkaan olla oikea ala. Aikuisopiskelijalla on vain yksi mahdollisuus (tämä ei pidä paikkaansa, mutta sellainen ajatus mielessään sitä tekee valintoja). Epäilen, että saisin toisen tilaisuuden opiskella uutta ammattia, koska työkkäri tuskin myöntää monta kertaa kertaa samalle ihmiselle koulutustukea. Nyt on onnistuttava.

Ja sellainen olo minulla on, että olen valinnut oikein. Aloitin tänään media-alan ja kuvallisen ilmaisun perusopinnot Kokkolassa, Mediakeskus Limessä. Täältä on Hymyilevän Miehen Juho Kuosmanenkin ponnistanut ja näiden taitavien opettajien ansiosta saan varmasti laadukkaan koulutuksen.

 
Olo on kuin lapsella karkkikaupassa, kun katson tulevan syksyn opintoja (paitsi että minun ei tarvitse valita, vaan saan herkutella näillä kaikilla):

Dikivalokuvauksen ja kuvankäsittelyn perusteet
Digitaalisen grafiikan perusteet
Kuva- ja äänikerronnan perusteet
Graafisten elementtien animoinnin perusteet
Videokuvauksen perusteet
Kuvaäänen perusteet
Videoeditoinnin perusteet
Mediamateriaalin hallinta ja suoratoisto

En osaa vielä vastata kysymykseen tulevasta ammatistani, mutta olen varma että ajatus kristallisoituu opintojen edetessä. Paras seikkailu on sellainen, joka on yllätyksiä täynnä.

★ Kuvat on surutta ladattu Pixabay.com kuvapankista. Oma koneeni on rikki ja mieheni koneella on vain murto-osa ottamistani kuvista. Lomakuva hiekkarannalta ei nyt tuntunut ihan sopivalta tähän tarinaan.