Kun lähestyy Rovaniemeä tien vieruistoilla voi nähdä kylttejä viitoittamassa tietä maankohoumamuseoon, ametistikaivokselle tai nukketehtaalle. Emme tällä kertaa kääntyneet sivuteille vaan jatkoimme suoraan keskustaan, jonka yllä oli uhmakas tumma pilvi. Saderintaman ja tumman pilven ansiosta taivaalle oli muodostunut kirkas sateenkaari, joka toivotti meidät tervetulleiksi Lapin pääkaupunkiin.






Vierailu Lapissa vaatii ehdottomasti lapihtavia makuja lautaselle ja niistä saimme nauttia ROKA Street Bistrossa. Minäkin Lapin lumoissani söin tuntureilla vapaana vaeltanutta poroa, vaikka mainostan itseäni kasvissyöjäksi. Poromakkara puolukka-dijonkastikkeella, savusiika-tillimousse ja muut annokseni palaset nostivat suupielet hymyyn. Onneksi olimme varanneet pöydän, sillä pieni sympaattinen ravintola täyttyi hetkessä.











Rovaniemen korkeuksilla maisema ei vielä ole kovin kumpuilevaa, mutta se antaa aavistuksen pohjoisen maan muodosta ja erämaan tunnelmasta.

Lapsena nämä leveydet tulivat tutuiksi, kun perheemme vietti caravaanielämää Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Olenpa käynyt Lofooteillakin, vaikken tietenkään muista tuosta lapsuuden matkasta mitään. Rovaniemi sytytti kipinän Lappi matkailuun ja haluasin pakata perheeni ensi syksynä matkailuautoon ja ajaa kohti Lapin erämaita. Haluan nähdä poroja vaeltamassa vapaana ja ruskasta värjäytyneitä tuntureita ja leiriytyä levikkeelle kauniiden maisemien ääreen.

Mietit muuten varmaan, miksi tulimme Rovaniemelle. 



Rovaniemen kupeessa koleassa syyssäässä oli kisatunnelmaa, kun suunnistajat ympäri Suomea olivat kokoontuneet taistelemaan SM-viestin herruudesta. Kartanlukijani ja hänen joukkuetovereiden pettämätön kartanlukutaito sekä ketterät ja nopeat liikkeet toivat kultamitalin 35-vuotiaiden sarjassa.

Muuten varsin onnistunut viikonloppu, mutta kyllä muutama poro pellon reunassa olisi kruunannut kaiken. Ehkä ensi kerralla näen poroja muuallakin, kuin lautasellani.