Koskenlaskijoiden kumivene lipuu kauempana kohti Kymijoen kuohuja, drone pörrää ilmassa ja taltioi kaunista maisemaa ja me koskiuintiin osallistuneet annamme virran viedä kohti kuohua.

Kuva Visit Kotka-Hamina
  

★ Yhteistyössä Visit Kotka-Hamina

 Team Koskiuinti: Sonja, minä, Teija, Tom, Joni, Pia ja Sara



Muutaman laskun jälkeen ankkuroin itseni sileälle kalliolle ja painan selän kohti kosken virtausta. Suljen silmäni, hengitän syvään ja annan kehon rentoutua tasaisesti virtaavassa vedessä. Koskimeditaatio tekee hyvää arjen kiireen keskellä.


Kylmettynyt keho lämpenee nopeasti nuotion ja puukuksasta nautitun nokipannukahvin voimalla ja mukavilla juttutuokioilla kanssamatkaajien kanssa.


Visit Kotka-Hamina kutsui minut ja noin 30 muuta sisällöntuottajaa tutustumaan Kotkan ja Haminan seutuun erilaisten aktiviteettien muodossa, mutta minä ajattelen mummia. Tunnen Karjalasta kotoisin olevan mummini historian hengittävän. Tuntemattoman Sotilaan ihmiskohtalot ja sankariteot ovat myös vielä tuoreessa muistissa viime viikkoisen leffaillan jäljiltä.


Elettiin vuotta 1941, kun rakas mummini 10-vuotiaana seisoi kotipihallaan Karjalassa ja katseli taivaalla lenteleviä venäläisiä pommikoneita, jotka ampuivat kilpaa pelloille pystytettyjä heinäseipäitä.

"Tyttö alas!", joku huusi ja mummini ymmärsi mennä suojaan.

Seuraavana päivänä hämmentyneenä hän pakkasi vähäiset tavaransa ja aloitti evakkomatkan perheensä kanssa kohti turvallisempia seutuja.


Bunkkerimuseolla katsomme lyhyen videon sota-ajasta ja Salpalinjan rakentamisesta ja mietin mummia pienenä. Mummikin on kulkenut näillä Virolahden mailla, kun Salpalinjaa on rakennettu. Taidan tuntea hieman kosteutta silmäkulmassa.



Tiedotuskomppaniamme varustellaan asianmukaisin maastokuvioisin takein ja suuntaamme Majuri Satzin johdolla tutustumaan Salpalinjan korsuihin ja muihin rakennelmiin. Tämä parin sadan kilometrin pituinen linja Virolahdelta aina Savukoskelle asti rakennettiin niin vankaksi, että todennäköisesti se esti venäläisiä valloittamasta koko Suomea.


Kun katson korsutykin tähtäimestä, näen hetken historian vilisevän silmien edessä ja voi kuulla sotamiesten huudot ja pommikoneiden äänen. Vaikka tosiassa tällä alueella ei koskaan sodittu. Kiitos kuitenkin vilkkaalle mielikuvitukselleni.

Olemme 20 km päässä Venäjän rajasta, mutta vanhalle rajalle olisi ollut 200 km matkaa. Menetimme palan maitamme ja moni joutui jättämään kotinsa.

Mutta minulla on koti ja mummikin voi hyvin. Oikeastaan minulla on aika kova nälkä ja juuri silloin Majuri johdattaa meidät keskelle metsää ja suuria koivuja, joiden juurella sijaitsee katseilta piilossa tukeva korsu. Laskeudumme alas kostean kalseaan betonikorsuun, josta kuuluu vaimeaa musiikkia ja astioiden kilinää. Lämpimästi hymyilevät Lotat, Miia ja Emmi, ovat kattaneet meille lounaan.

Kaivamme repuistamme pakit, ruokailuvälineet ja mukit ja asetumme sotilaalliseen jonoon, jotta jokainen saa vuorollaan pakin täyteen soppaa. Nyt ymmärrän Lottien merkityksen myös kodinhengettärinä sota-aikana, vaikka tuskin tarjoilut ovat olleet aivan tätä luokkaa.


Kuva Outi Puhakka 


Kotkan ja Haminan seutu oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta se teki lähtemättömän vaikutuksen monipuolisuudellaan ja kauneudellaan. Alueen matkailupalvelut tarjoavat monipuolisesti aktiviteettejä sekä ikiliikkujille että niille, jotka haluavat vain tuntea kosken virtauksen tai joogan lempeät liikkeet.

 Kurkkaa Thomas Halloran Visit Kotka-Haminalle tekemä video #KotHamAndentures -viikonlopusta


Kannattaa katsastaa myös Neea Korhosen tubevideo viikonlopun seikkailuista.

Käy myös lukaisemassa Muutama Hetki -blogista miksi Kaisu suosii tulevaisuudessa paikallisia Takalo & Tompuri Brewery kaskioluita tai mikä teki Shiningjourneyn Sonjalle kalliolaskeutumisesta niin erityistä.

Esmeraldasin Essi kertoo blogissaan mitä kaikkea Kotka-Haminan alueella voi kokea ja kiintoisaa on myös lukea, millainen kokemus viikonloppu oli konkarimatkaajalle - Meriharakan Pirkolle.

Kuva Visit Kotka-Hamina