MIKÄ OMAN?
Oman on sulttaanin hallitsema valtio Arabian niemimaan eteläkärjessä ja naapureina sillä on Yhdistyneet Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Jemen. Nyt kun sait paikallistettua Omanin kartalle voin kertoa siitä hieman lisää. Maa on tunnettu sen karusta ja kiehtovasta luonnosta. Viikon aikana voit ihailla maisemia vuoristossa, kävellä dyynin päälle aavikolla, uida wadeiksi kutsutuissa keitaissa tai kuunnella meren pauhua hiekkarannalla teltan suulla istuen. Ja mikä parasta, saat todennäköisesti telttailla kaikessa rauhassa sillä suuret massat eivät ole löytäneet Omania. Paras aika matkustaa maahan on marraskuun ja maaliskuun välissä, jolloin välttyy sietämättömältä kuumuudelta ja ajoittaisilta sateilta. Me kiertelimme maata juuri ennen joulua emmekä törmänneet muihin länsimaisiin turisteihin.

Omanissa pääsee seuraamaan merikilpikonnien pesintäpuuhia, mutta olimme lukeneet liikaa surullisia tarinoita huonosti organisoidusta kilpikonnaturismista, jossa pikku kilpikonnat jäävät isojen turistimassojen jalkoihin. Emme halunneet tukea tällaista turismia. Sattuipa kuitenkin niin, että eräällä hiekkarannalla uidessamme samoissa vesissä ui yksi iso merikilpikonna, joka meidän tavoin yritti selviytyä suurista aalloista.

Omanissa on haluttu säilyttää perinteinen tyyli ja niinpä sen pääkaupunki poikkeaakin huimasti esim. Dubaista. Kerrostaloissa saa olla maksimissaan 12 kerrosta ja värimaailma kaikessa rakentamisessa on hillittyä. Neonvalot loistavat poissaolollaan ja jopa ostoskeskukset näyttävät vanhoilta ja perinteikkäiltä.


As Sifah
VIISUMI
Päästäksesi Omaniin tarvitset viisumin ja kätevimmin ja edullisimmin sen voi hakea netistä Omanin poliisin sivuilta. 10 päivän viisumi maksaa noin 10 €/hlö ja hakemus käsitellään parissa päivässä. Me saavuimme Omaniin bussilla ja saimme leimat passiin Hattan raja-asemalla.

DUBAISTA MUSCATIIN BUSSILLA
Omanin pääkaupunkiin Muscatiin pääsee myös lentämällä, mutta meille tuli edullisemmaksi lentää naapurimaan pääkaupunkiin Dubaihin, jossa kävimme varaamassa bussiliput seuraavalle päivälle Mwasalatin toimistosta. Paikallisbussin kyydissä noin seitsemän tunnin matka maksaa kymmenisen euroa suuntaansa ja bussit ovat hyvätasoisia ja moottoritiet tasaisia. Seitsemän tunnin matkasta raja-asemalla kului 2,5 tuntia. Minäpäs kerron mitä siellä tapahtuu.

7.30   Bussi starttaa Dubaista Mwasalatin toimiston edestä.
9.30   Bussi saapuu Hattan raja-asemalle ja parkkeeraa Yhdistyneiden Arabiemiraattien puolelle.
          Matkustajat jonottavat saadakseen EXIT-leiman passiinsa, joka maksaa 35,25 uae eli noin 8€.
          Matkustajat siirtyvät takaisin bussiin ja siirtyvät Omanin puolelle, jossa kaikki matkalaukut
          tutkitaan summittaisesti pihalle kyhätyssä tarkastuspisteessä. Lisäksi huumekoirat nuuhkivat
          laukut tarkasti.
10.30 Matka jatkuu kolmannelle etapille, jossa hyvän tuulinen virkailija toivottaa matkustajat
          tervetulleiksi Omaniin. Virkailijalle näytetään e-visa ja passi ja leimattujen passien kanssa
          palataan takaisin viileäksi ilmastoituun bussiin.
11.45 Rajan ylitys operaatio on valmis ja bussi jatkaa matkaa kohti Omanin pääkaupunkia
          Muscatia.



VUOKRA-AUTO
Omanin pääkaupungissa on vaikea liikkua ilman omaa autoa. Etäisyydet ovat valtavat ja taksit ovat kalliita. Lyhyestäkin matkasta kuljettaja saattaa pyytää 12 euroa, eikä paikallisilla ole taksien kanssa sen helpompaa. Meitä neuvottiinkiin lataamaan Otaxi-sovellus tai vuokraamaan oma auto. Taksisovellusta emme kerenneet testaamaan, sillä suuntasimme hakemaan vuokra-autoamme, jotta pääsimme aloittamaan roadtripin Omanin erämaille.

Valitsimme Europcarin valikoimista tavallisen menopelin nelivedon sijaan, koska sen sai kuudeksi päiväksi 200 euron hintaan, nelivedon ollessa puolet kalliimpi. Bensan hinta öljyvaltiossa on tietenkin älytön: 0,50 euroa/litra. Bensaan kuluikin vain 50 euroa rahaa kuudessa päivässä, vaikka ajoimme liki 1000 kilometria. Kansainvälistä ajokorttia ei tarvita.

Jebel Shams
AUTOILU OMANISSA
Netissä on paljon keskustelua siitä, voiko Omanissa ajella tavallisella autolla vai onko pakko olla neliveto halutakseen vuoristoon tai aavikolle. Vaikka pienen vuokra-automme automaattivaihteisto olikin kovilla ajaessamme vuoristoon pääsimme silti hyvin Jebel Shamsin näköalatasanteelle. Suurin osa tiestä on asfaltoitua, mutta noin 8km matka on kapeahkoa hiekkatietä, joka voi sateiden sattuessa muuttua hankalaksi pikkuautolle.

Mutkaisilla vuoristoteillä kannattaa aina ajaa rauhallisesti, sillä koskaan ei tiedä kuinka lujaa paikallinen kurvaa mutkan takaa kiillotetulla katumaasturillaan.

Aavikolle ei tietenkään voi lähteä ajelemaan ilman kunnollista nelivetoa ja opasta, mutta aina voi ajaa niin pitkälle, kuin asfaltoitua tietä riittää. Ja pieniä kyliä ja pieniä asfalttiteitä kyllä riittää. Niiden päästä löytyy rauhallisia leiripaikkoja läheltä dyynejä.


Meidän korvaamattomana apuna toimi Maps.me-sovellus, joka johdatti meidät aina oikealle tielle.
Sovellukseen voi merkitä valmiiksi kohteita esim. ravintoloita ja nähtävyyksiä ja mikä parasta, Maps.me toimii myös offline-tilassa.

HUOMIOI TÄMÄ
1. Likaisella autolla ajamisesta saa 10 rialin sakon (n.20€)
2. Teillä on paljon hidastetöyssyjä
3. Peltipoliiseja on paljon valmiina sakottamaan ylinopeudesta
4. Yleisin nopeusrajoitus 100-120km/h
5. Punaisia päin ajosta joutuu kahdeksi päiväksi vankilaan

Koska likaisella autolla ajamisesta saa Omanissa sakot huoltoasemilta löytyy laadukasta, kokonaisvaltaista ja edullista pesupalvelua. Harjapesu ja pikkutarkka sisätilojen imurointi ja pyyhintä maksaa noin. 2 rialia. Tällainen huolellinen pesu kannattaa tehdä viimeistään juuri ennen auton palautusta.

TELTTAILU JA VARUSTEET
Omanissa telttailu on varsin suosittua ja teltan saa pystyttää miltei minne vain. Siksi mekin päädyimme tutustumaan maahan omatoimisesti retkeillen. Varasimme jo Suomesta käsin retkeilyvarusteet Nomadtoursilta viideksi yöksi. Hintaa neljän hengen varusteille tuli 225 euroa. Tosin jouduimme jättämään osan varusteista pois tilanpuutteen vuoksi. Henkilökunta raapi hieman päätään, kun näytimme automme takaluukun. Yleensä maata lähdetään kuulemma kiertelemään maastoauton voimin.

VARUSTEET
Kaksi telttaa
Makuualustat (näistä lisää myöhemmin)
Makuupussit
Iso alusta istuskelua varten
Kylmälaukku
Retkikeitin
Ruoanlaittovälineet ja astiat
Astianpesuaine ja vati
Pyykkipojat ja narua
Retkisuihku
Lapio

Jätimme pois taitettavat tuolit ja pöydän sekä isot ladattavat valot, koska meillä oli otsalamput. Pakettiin olisi kuulunut paksut patjat kaikille, mutta emme saaneet niitä mahtumaan autoon. Otimme siis ohuet rullattavat makuualustat, jotka veivät vähän tilaa, mutta jotka havaitsimme liian koviksi heti ensimmäisen yön jälkeen. Kävimme ostamassa marketista ilmalla täytettävät pieneen tilaan menevät patjat, jotka toimme Suomeen tulevia retkiämme varten.






White Beach

PESEYTYMINEN MATKALLA
Tämä oli se asia, joka mietitytti eniten ennen matkaa, ei niinkään se mitä söisimme keskellä aavikkoa. Melkein kuusi päivää ilman suihkua!!
Meillä oli käytössä matkasuihku, mutta olisi tuntunut hullulta ostaa puhdasta vettä säiliöön ja pestä sillä itseään. Sen sijaan uimme meressä ja muissa uimapaikoissa, joissa saimme enimmät hiekat huuhdottua iholtamme. Ruokapaikkojen ja huoltoasemien vessojen käsisuihkuista oli myös iloa ja päähän kiedotusta huivista, joka peitti enimmät rasvat.

PUKEUTUMINEN
Oman on erittäin konservatiivinen maa ja paikalliset pukeutuvat peittävästi. On erittäin tärkeää kunnioittaa pukeutumisetikettiä, sillä muuten loukkaat paikallisia. He eivät halua, että heidän lapsensa näkevät turisteja vähissä vaatteissa. Peitä aina olkapäät ja polvet ja moskeijassa vieraillessa myös nilkat pitää olla peitettynä ja naisilla hiukset. Uimarannalle kannattaa valita bikinien sijaan uimapuku.

Roadtrippimme aikana piipahdimme kaupungeissa lähinnä syömässä ja ostoskeskuksien foodcourtit olivat käteviä, koska jokainen sai valita mieliruokiaan. Myös ruokailemaan mennessä tuli huolehtia peittävästä pukeutumisesta, josta yleensä aina erikseen ohjeistettiin ostoskeskuksien ulko-ovilla. Sen lisäksi, että asiakkaita kehotettiin konservatiiviseen pukeutumiseen kehotettiin myös välttämään äänekästä keskustelua ja vastakkaisen sukupuolen koskettamista.

Auringon laskettua kannattaa huomioida, että ilma viilentyy reippaasti. Vuoristossa jopa viiteen asteeseen, joten ohuet toppatakit tai muut lämpimät vaatteet kannattaa pitää mukana.


OMANIN TURVALLISUUS
Oman on yksi turvallisimmista maista Lähi-Idässä tiukkojen lakien ja sääntöjen takia. Lisäksi Omanilaiset ovat hyvin isänmaallisia sekä rauhaa ja turvallisuutta arvostavia ja maan hallitsija on erittäin pidetty ja hän pyrkii pitämään kansalaisensa tyytyväisinä. Tämän kaiken aistii, kun matkustaa Omanissa. Ihmiset ovat ystävällisiä, auttavaisia ja hymyilevät mielellään.

Omanin turvallisuusindeksi on tällä hetkellä samaa tasoa, kuin Suomessa eli 90/100.  Korkeampi luku tarkoittaa matkaajalle yleisesti turvallisempaa matkakohdetta. Thaimaan turvallisuusindeksi on 76/100 ja yleensä sielläkin suomalainen tuntee olonsa varsin turvalliseksi. Halusin tuoda näitä lukuja esille, koska suurin osa tutuistamme suhtautui epäilevästi matkakohteemme turvallisuuteen. Huoli oli kuitenkin täysin turha.

Ainut uhka omaisuuden menetykseen on vapaana kulkevat vuohet, jotka syövät jopa pesuaineesi ja T-pussisi, jos et ole valppaana vuoristossa. Kaikki ruoka tulee siis säilyttää ehdottomasti autossa tai tiiviissä astiassa, jonne ei ole eläimillä asiaa. Vuohien lisäksi Omanissa löntystelee vapaasti aaseja ja yksi kyttyräisiä kamelin sukulaisia-dromedaareja. Eläimistä varoitetaan tien laidassa samoin, kuin meillä hirvistä. Ole siis valppaana mutkassa. Tiellä voi astella lauma vuohia.


VIRTAA LAITTEILLE
Viisi yötä tien päällä vaatii virran saannin suunnittelua. Hankimme nelipaikkaisen USB-laturin auton tupakan sytyttimeen, jotta saimme jaettua puhelimiin ja GoProhon virtaa. Lisäksi ostimme paikallisesta marketista adapterin, jolla sain ladattua kameran akkua ravintoloiden pistokkeista. (PS. Myyn mielelläni adapterin eteenpäin, jos siellä ruudun takana on Omaniin menijöitä.)

Lisäksi meillä oli mukana kätevä apuväline, jonka saimme testattavaksi Voimapankilta.

FlexSolarin -aurinkolaturi asetetaan aurinkoiseen paikkaan ja laite sujautetaan USB-piuhalla laturiin kiinni ja lataaminen alkaa saman tien. Tyhjä iPhone SE latautui täyteen alle kahdessa tunnissa pelkällä aurinkoenergialla. Laturi on kevyt ja ohut, joten sen kuljettaminen on helppoa.



RUOKA
Perinteinen omanilainen ateria syödään lattialla istuen jakaen tarjottavat ruokailijoiden kesken. Kävimme yhdessä tälläisessa perinneravintolassa henkimässä hieman arabikulttuuria. Eteemme tuotiin erilaisia riisejä, kastikkeita, muhennoksia, salaatteja, tuoretta lime-mehua, omanilaista leipää sekä jälkiruoaksi arabialaista kahvia ja taateleita. Ateria maksoi meiltä neljältä yhteensä noin 40€.

Bin Ateeq - Nizwa
Söimme aamupalan aina leirissä auringon noustessa ja ilman hieman lämmetessä. Kiehautimme retkikeittimellä vedet ja sekoitimme joukkoon pikakahvin. Sivelimme paahtoleipien päälle nutellaa ja kuorimme omenoita. Kylkiäisinä saattoi suuhun eksyä eilispäivän tähteiksi jääneitä sipsejä tai leivonnaisia. Ah, ihanan terveellistä!

Lounaan aikoihin olimme yleensä jonkin kaupungin liepeillä, jolloin söimme pienissä intialaisissa ravintoloissa tai ostoskeskuksien foodcourteissa. Pizzaa, paistettuja nuudeleita tai riisiä kasviksilla, paratha-leipää ja kasvismuhennosta tai hampurilaisateria. Yleensä annoskoot olivat niin suuria, että säästimme osan ruoasta iltanuotion valossa syötäväksi. 
 


Matkalla kulki mukana kaksi LifeStraw-juomapulloa, joissa on sisäänrakennettu vedensuodatusjärjestelmä, mutta Omanissa vesi maistui ihan hajuvedelle ja sen ryystäminen tuntui tuskalliselta. Jouduimme siis turvautumaan suurimman osan matkasta pulloveteen. Ja mistäpä sitä vettä olisi juomapulloihin saanutkaan vuoristossa, aavikolla tai meren rannassa.


Kun halusimme päiväkahvia, poikkesimme pieniin kyliin ostamaan kupin kuumaa. Pienissä kylissä ei ole kovin suuria marketteja, joten suuremmat retkieväät kannattaa ostaa isommista kaupungeista.
Jos haluaa iltanuotiolla juoda oluen kannattaa huomioida, että Omanissa ei myydä alkoholia juuri muualla kuin hienojen hotellien baareissa kello kuuden jälkeen. Jos paikalliset haluavat ostaa alkoholia he joutuvat ensin pyytämään työnantajalta palkkatodistuksen, jonka he toimittavat poliisille. Poliisi tekee päätöksen minkä suuruisen osan janoinen omanilainen saa palkastaan käyttää alkoholiin.


HUOMIO MYÖS TÄMÄ
- Dronen lennättäminen ilman lupaa on lain vastaista.
- Homoseksuaalisuus on lainvastaista.
- Ramadanin aikaan syöminen, juominen, polttaminen, musiikin soittaminen ja tanssiminen julkisilla paikoilla on laissa tiukasti kielletty myös ei muslimeilta.
- On lain vastaista nukkua samassa hotellihuoneessa vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa, jos et ole naimisissa tai erittäin läheisessä suhteessa toiseen (kihlat).
- Älä puhu tai naura äänekkäästi kadulla.
- Älä torju vieraanvaraisuutta.
- Oman on erittäin siisti maa ja turistin tulee pitää huoli, ettei roskaa.


Wahiba Sands


Bimmah Sinkhole

OMANIN PARHAAT TOP5

1. Jebel Shams -Vuoristomaisema oli karu ja hiljaisuus ylhäällä rotkon reunalla nautinnollinen
2. Wahiba Sands -Aavikolla on vain niin kaunista auringon nousun aikaan
3. Bimmah Sinkhole - Erikoinen maanvajoama, jossa turkoosia vettä ja pikku kaloja
4. Wadi Shab - Sola vuorien välissä ja jännittävä pieni luola
5. As Sifah -ranta oli ehdoton suosikkini

Wadi Shab
REITTIEHDOTUS
Välimatkat eivät ole päätä huimaavia ja vajaan tuhannen kilometrin reittiin riittää jopa neljä yötä, mutta jos haluaa hieman pysähtyä ja rauhoittua, kannattaa varata enemmän aikaa. Me olimme yhden yön vuorilla, yhden yön aavikolla ja loput kolme yötä rannoilla.

Muscatista suuntasimme ensin kohti Jebel Shams - vuoristoa. Radiossa soi paikallinen musiikki, joka nostatti seurueen tunnelmaa ja vatsanpohjassa lenteli pari perhosta. Pikkuauto oli kovilla jyrkissä nousuissa ja menovettä kului moottorin huristessa. Tässä kohtaa muistutan, että sateisella kelillä tielle ei ole asiaa pikkuautolla! Ylhäällä vuorella (n.2km korkeudessa) oli uskomattoman hiljaista. Ilmassa ei ollut pienintäkään tuulen virettä ja maisema jyrkänteen reunalla oli karu ja kaunis. Hämmästyimme, että paikalla ei ollut ketään muita. Myöhemmin pari telttaseuruetta ilmestyi kauemmas meistä viettämään iltaa.

Minä olin haaveillut yöstä aavikolla tähtitaivaan alla makuupussissa makoillen. Wahiba Sand näytti meille kuitenkin huonomman puolensa, kun saavuimme illalla aavikon reunalle. Kova tuuli tanssitti hiekkaa ilmassa ja meillä oli täysi työ saada teltat kasaan otsalamppujen valossa. Aamuun mennessä hiekkamyrsky oli kuitenkin ohi ja marssimme auringon sarastaessa dyynien päälle maisemia ihailemaan. Emme olisi millään malttaneet lähteä takaisin, mutta nälkäiset vatsamme vaativat aamupalaa.

Leiriydyimme seuraaviksi kahdeksi yöksi White Beachille, jossa oli meidän lisäksi vain pari yöpyjää. Paikallisilla on tapana tulla nauttimaan illallista rannalle, mutta yöksi he menevät kotiin ja rannalla oli muutama tällainen seurue leirinuotioineen. Viimeiseksi yöksi ajoimme lähelle pääkaupunkia As Sifah beachille, jonka jaoimme vain muutaman aasin kanssa. Autio ranta vain meille! Mitä luksusta!

Oman oli kaikkea sitä mitä odotin ja paljon enemmän. Tämä kirjoitus tarjoaa enemmän tietoa kohteesta, mutta jos haluat myös tunnetta, niin lukaise aiempi kirjoitukseni: "Olen vastannut omanilaisten hymyyn".


Haluaisitko tietää jotain muuta? Kysy ihmeessä, niin vastaan parhaani mukaan. Jos olet jo käynyt Omanissa, niin kuulisin mielelläni minkälainen reissu teillä oli. Söikö aasi sinunkin tiskiaineen ja löysittekö hyviä rantoja?