Jos etsit vinkkejä Lontoon uusista ravintoloista ja parhaista nähtävyyksistä tai pitääkö se Oyster card nyt sitten hankkia päästäkseen liikkumaan julkisilla, niin luet väärää kirjoitusta

Minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa kaupungista, josta on kirjoitettu sadoittain hyviä blogitekstejä ja laadittu syväluotaavia matkaoppaita.

En edes koskaan halunnut Lontooseen.

Mutta minulla on kerrottavana tarina siitä, kuinka jännitin minun ja tyttäreni yhteistä matkaa. Otamme välillä yhteen 16-vuotiaan nuoren kanssa pienen asuntomme ahtaissa neliöissä. Minä puhun aikuisten kieltä ja hän nuoren kieltä, emmekä aina ymmärrä toisiamme, vaikka haluaisimme. Minua jännitti.

En ollut valmis uhraamaan kalliarvoista loma-aikaa kiukuttelulle, minun enkä tyttäreni.




Jälkikasvuni oli aurinkoista ja helppoa matkaseuraa 8 vuotta sitten, kun olimme reput selässä kahdestaan kuuman kosteassa Thaimaassa. Haave yhteisestä uudesta matkasta oli jäänyt kytemään meille molemmille, mutta perheen yhteiset matkat olivat ajaneet aina edelle. Tuntuu aina tärkeämmältä käyttää kaikki liikenevät lomat perheen yhdessä vietettyyn aikaan.

Peruskoulun loppu ja kesäloman alku lipuivat lähemmäs ja kalenterissa oli sopiva aukko vain minulle ja tyttärelleni. Tällä kertaa matkakohteen sai valita tyttäreni. Minä asetin vain budjetin ja niin tyttäreni valitsi Lontoon omien matkahaaveidensa pohjalta.

Matkan aikana saimme huomata, että meitä kiinnosti melko samantyyppiset asiat, noh, ehkä ne koulupukuiset pojat kiinnostivat enemmän toista meistä. Kartoimme ostoskeskuksia (käsimatkatavaroiden mentävät laukut vaikuttivat tosin osaltaan tähän), halusimme matkustaa hostelliimme Chiswickiin mieluiten kaksikerroksisella bussilla maisemia ihastellen, emme syttyneet hienostoalueista, mutta Camden sai meidät innostumaan ja mikä tärkeintä, nälän yllättäessä oli helppo löytää ruokapaikka, josta molemmat saivat syötävää.

Jännitin ihan turhaan hermojen menetystä ja mielensä pahoittamista, sillä 16-vuotias matkaseuralaiseni oli yhtä aurinkoista ja helppoa matkaseuraa, kuin 8-vuotiaana. Kerran taisimme vähän kiukutella toisillemme, mutta laitan sen nälän piikkiin.





Matkanteko oli sujuvaa ja välillä tyttäreni otti vanhemman roolin, kun jännitin hyppäämmekö oikeaan suuntaan menevään metroon ja torui minua, kun kävelimme hampaat kalisten Lontoon tuulisia ja kylmiä katuja. Kirosin itsekkin vajavaisia pakkaustaitojani, jotka ovat harjaantuneet Aasian maissa matkailuun, mutta en ymmärtänyt, ettei Eurooppaan voi matkustaa ilman takkia. Löysimme kuitenkin kirpputorilta lämmikettä, jotta selvisimme paleltumatta loput lomapäivät.

Sateen yllättäessä kaivoimme laukusta kertakäyttösadetakit ja kävelimme tyylikkäinä Thames-joen rantaa. Sade taukosi, kun pääsimme Big Benin juurelle, mutta pettymykseksi kello olikin remontissa. Vaikka kuuluisa kello oli kääritty pressuilla, sitä ympäröi suuret turistilaumat, krääsäkojuissa myytiin avaimenperiä ja T-paitoja ja säkkipillin ujellus vihloi korvia. Päätimme yhteistuumin suunnata takaisin omaan lähiöömme ja hyppäsimme punaisen bussin kyytiin. Jo ensimmäisessä risteyksessä matkaseuralaiseni nuokkui vasten ikkunaa. Minä katselin ihastuneena maisemaa aitiopaikalta yläkerran etupenkiltä. Tunsin olevani elokuvassa. Vieressäni rohkea, itsenäinen, hassutteleva, nuori nainen, jolle kelpaa edullinenkin hostelli paahtoleipäaamiaisella ja joka pysyy rauhallisena, kun äiti hermoilee.

Poistumalla kotiympyröistä voi nähdä toisen uusin silmin. Kotona tulee liian usein motkotettua asioista, joista 16-vuotias osaa huolehtia itsekin, omalla aikataulullaan tosin. Motkotukseen vastataan tiuskimalla, kuinkas muutenkaan. Oravanpyörä on valmis.

On ihana jättää kotiroolit Suomeen ja tutustua toiseen hieman uudella tavalla.

Nähtävyydet Lontoossa ovat huikeita ja jo pelkät rakennukset saavat haukkomaan henkeä. 
British Museumissa heittäydyin tunteelliseksi muumioita katsellessani ja niskavillat nousivat paraatiasentoon Luonnontieteen museon pelottavia kaloja ihmetellessä. Museokierroksen jälkeen pistäydyimme sateelta suojaan kukkasin koristeltuun EL&N kahvilaan ja nautimme ylihintaiset kakkupalat. Muuta ei sitten lounaaksi tarvittukaan.

Oxford Streetillä ja Piccadilly Circuksella ihmiset olivat ostomanian kynsissä ja kantoivat merkkiliikkeiden paperikasseja valomainoksien loisteessa.

Camdenissa oli eläväistä markkinatunnelmaa, katutaidetta ja ruokakojuja ja se oli muista alueista poiketen rosoisempi ja nuhjuisempi, mutta samalla yksi kiinnostavimmista ja persoonallisimmista alueista.

Warner Brossin studiot imaisivat Harry Potterin maailmaan, vaikken ollut nähnyt edes kaikkia elokuvia. Mielettömän upeasti toteutetulla kierroksella pääsee tutustumaan elokuvan tekoon ja näkee, kuinka rahalla tehdään elämyksiä.

Koti-ikävän yllättäessä yritimme soittaa Suomeen punaisesta puhelinkopista, mutta käyttöliittymä oli vieras omenapuhelimiin tottuneille. Poistuimme pettyneinä pissan hajuisesta kopista sormet tahmaisina puhelimen näppäimistä.

Viimeisenä lomapäivänä istuskelimme pilvenpiirtäjän huipulla vehreässä Sky gardenissa herkullinen brunssitarjotin edessämme ja katselimme ikkunasta Tower Bridgeä ja kaupungin sykkivää elämää.

Mietin, miksi ihmeessä olin aina ajatellut, etten halua Lontooseen. 












5 vinkkiä Lontooseen:

1. Majoitus Chiswickissä Home2Home 226 €/4 yötä/2hlö sisältäen aamupalan

2. Liikkuminen metrossa ja bussissa onnistuu kätevästi lähimaksukortilla. Meidän liikkuminen kaupungissa maksoin n. 40 €/hlö. Lataa avuksi Tubemap ja Busmap -sovellukset.

3. Syömällä mukaan otettavia salaatteja, kolmioleipiä, hampurilaisia, hodareita, pizzaa ja hedelmiä syö edullisesti. Ruokaan saimme kulutettua neljän päivän aikana yhteensä noin 300 euroa.

4. Lontoota voi ihastella yläilmoista esim. Sky Gardenista, joka on ilmainen. Sisäänpääsy pitää kuitenkin varata ennakkoon. Jos et onnistu saamaan varausta, niin voit kokeilla varata pöydän johonkin Sky Gardenin ravintoloista. Pöytävaraukseen sisältyy aina myös pääsy ihastelemaan maisemia.

5. Mene ennakkoluuloista huolimatta avoimin mielin. Kaikilla meillä on maita ja kaupunkeja, joihin ei ole inspiraatiota matkustaa, eikä syytä oikein osaa edes sanallistaa. Se on vain tunne. Mutta ehkä juuri silloin voikin yllättyä iloisesti, kun ei odota mitään.

Mitkä ovat sinun kohteet, joihin et koskaan halua matkustaa?